Liittokokous

Kokous oli ja meni, kannattajat ja lobbaajat tekivät hyvää työtä. Keski-Pohjanmaan sihteeri lähti pitämään palopuhetta valintatilaisuuteen, mutta joutui lähtemään heti Lappeenrantaan päästyään takaisin. Tytär oli sairastunut. Perhe ja omaiset ovat aina ensin. Kiitos kuitenkin kaikille tukijoille. Pääsimme neljän äänen päähän tavoitteesta.

Yksi voittaja kotimatkalla kuitenkin oli. Solveig oli tyytyväinen, että minulta jää enemmän aikaa hänelle. Hän olisi kyllä kestänyt häviönsäkin.

Jotain positiivistakin kerrottavaa, eli Caravan Huippuihin liittyi uusi jäsen. Tilkunpeltoa isännöimä Kanta-Häme. Vielä toinenkin on harkitsemassa liittymistä.

Eteenpäin sanoi mumo lumessa.

Liittokokous käsillä

Tulevana viikonloppuna on SF-Caravan ry:n syysliittokokouksen aika Lappeenrannassa. Minulla on paikasta vain mukavia muistoja, mm rakuunana kävin vain kolme kertaa vajaan vuoden aikana Vaasassa. Joulunkin vietin Kuoleman Eskadroonassa. Kaupunkilaispoikana oli täysi työ tallin yövahtina kun hevosiin tottuneet olivat opettaneet "koneille" kaikenlaisia konhotuksia. Niistäkin selvittiin.

Tällä kertaa kaikki ei ole ihan pelkästään itsestäni kiinni. Vaaleissa on suuret voimat pelissä ja vaalitaktiikalla on iso osuus. Pidän Minnaa varmana jatkajana, joten niitä kahta muuta paikkaa hamuaa seitsemän hyvää ehdokasta.

Olen muutaman YT alueen puheenjohtajan toivomuksesta miettinyt mitä Lappeenrannassa itsestäni sanon. Joku jopa ehdotti sähköpostin lähettämistä puheenjohtajille mutta sen ajatuksen hylkäsin heti. Eli

Liittohallitusvaali

Kiitos Keski-Pohjanmaan yhdistykselle, niin kuin koko Pohjanmaan YT-alueen yhdistyksille tuesta ja kannatuksesta liittohallitusedustaja vaaliin.

Jos minusta on sellainen käsitys, että olisin uudistusvastainen, niin haluan korjata käsityksen nyt. Olen ehdottomasti ajan hengessä pysymisen kannalla ja mitä uudistushenkisin karavaanari. Se, että minusta on syntynyt mahdollisesti vääris­tynyt kuva, ei todellakaan mielestäni johdu minusta, vaan siitä että emme Pohjanmaan YT-alueella olleet täysin samaa mieltä kaikista uudistusehdotuksista. Uudistumiskykyisyyttä mielestäni osoittaa sekin, että Lukkuhaka on, jos ei ensim­mäinen SFC-alue, niin ainakin ensimmäisten joukoissa, joka on yhtiöitetty. Tervetuloa Kalliojärven Lukkuhaka Oy:n vieraaksi, tarkoitus on että yhtiöittämi­nen ei näy vierailunne aikana, vaan vasta yhtiön tilinpidossa ja veroilmoituksessa.

Muutoin ole sitä mieltä, että palvelua ja tarjontaa on parannettava kaikilla tasoilla ja saatava uusia jäseniä ns järjestöön kuulumattomista matkailuajoneuvokäyttäjistä. Omilla laitumilla on vielä paljon merkitsemättömiä ”villihevosia”.

Nyt kun oma alue alkaa olla pian kunnossa, voisi osan ajasta käyttää toisten alueit­ten kunnostuksen sparraamiseen.

Kysymykseen ”Mitä minä tekisin liittohallituksessa” on vastaukseni:
Jalat tukevasti maassa uudistaisin yhdessä toisten liittohallitusjäsenten kanssa toimintaa tämän päivän hengen mukaiseksi, pitäen karavaanarin keskipisteessä (anteeksi kulunut lainaus) sekä tekisin kaikki voitavani alueitten kehittämisen edistämiseksi.

PS

Itse ja YT-alueen ihmiset tiedämme, että intoa ja ideoita riittää, eri asia on saada muun Suomen edustajat taakseen. Voin vai sanoa niinkuin suomalaiset urheilijat suurkilpailuissa: teen parhaani ja katson mihin se riittää.

Talovaunu

Pirkanmaalla on yrittäjä joka on alkanut tuoda maahan englantilaisia talovaunuja, asia on ihan OK ja ja vaikuttaa kaikin puolin "soppelilta" sekä hinnaltaan kohtuulliselta. Tässä juttu talovaunusta: http://www.autokanta.com/kevyt_kuljetuskalusto/tekniikka_ja_koeajot/matkailuautot/?x137281=1068186

Lehtimainoksessa on isoilla kirjaimilla: "ei tarvita rakennuslupaa". Se on hieman ylimitoitettu lupaus. Uuden maakaaren mukaan jopa tieliikenteeseen katsastettu asuntovaunu vaatii rakennusluvan mikäli se pitempään samalla paikalla, saati sitten talovaunu jota ei ole tarkoitettukaan normaaliin liikennekäyttöön vaan asenetavaksi kiinteään vesi ja viemäriverkostoon kesämökiksi tai väliaikaiseksi asunnoksi.

Asuntovaunu saa olla kausipaikalla ehdoilla, että alue on ao toimintaa varten kaavoitettu tai ainakin rakennusluvassa siihen käyttöön tarkoitettu. Lisäksi vaunun tulee olla joka hetki liikenteeseen lähtökunnossa. Eli rekisteröity ja katsastus voimassa. Jos asutovaunun vie omalle jokirantatontille pidempiaikaisesti, on jokin lupa kunnalta haettava. Onko se sitten rakennuslupa tai toimenpidelupa, on nähtävästi kuntakohtaista.

Ote maakaaresta

62 §

Toimenpiteiden luvanvaraisuus

Toimenpidelupa tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslaissa ja jäljempänä tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin ja rajoituksin sellaisen rakennelman tai laitoksen, jota ei ole pidettävä rakennuksena, pystyttämiseen tai sijoittamiseen taikka rakennuksen ulkoasun tai tilajärjestelyn muuttamiseen seuraavasti:

1) katoksen, vajan, kioskin, käymälän, esiintymislavan tai vastaavan rakennelman rakentaminen taikka kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän rakentaminen tai muuttaminen(rakennelma); (22.6.2005/437)

2) urheilu- tai kokoontumispaikan, muun kuin ulkoilulaissa (606/1973) tarkoitetun asuntovaunualueen tai vastaavan alueen sekä katsomon, yleisöteltan tai vastaavan perustaminen tai rakentaminen (yleisörakennelma);

3) asuntovaunun tai -laivan tai vastaavan pitäminen paikallaan sellaista käyttöä varten, joka ei liity tavanomaiseen retkeilyyn tai veneilyyn (liikuteltava laite);

Edelliseen sitä mainittua kuntakohtaista lievennystä

63 §

Luvanvaraisuuden helpotukset ja ilmoitusmenettely

Rakennusjärjestyksessä voidaan määrätä sellaisen 62 §:n 1 momentin 1–10 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, jota kunnan tai sen osan olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä vähäisenä, vapauttamisesta luvanvaraisuudesta kunnan alueella tai osassa kunnan aluetta.

Rakennusjärjestyksessä voidaan myös määrätä maankäyttö- ja rakennuslain 129 §:n mukaisen ilmoitusmenettelyn soveltamisesta 62 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin kunnan alueella tai osassa kunnan aluetta.

Karavaanarielämää?

Olin vaunulla viikonloppuna ja kuulin oudon tapahtuman. Vaunun isäntä oli paljon juotuaan joutunut pakkotyhjäyksen eteen. Ei muuta kuin vaunusta ulos ja auton seinään tukeutuen rakko tyhjäksi. Kun muista vaunuista tultiin sanomaan että olisi suositeltavaa käyttää WC:tä, veti isäntä herneen nenään ja lähti tuohtuneena pois alueelta.

On se kamalaa kun ei saa keskellä päivällä tyhjätä rakkoa missä itse haluaa. Mutta se nyt ei vain käy yleisellä alueella, ei hygieenisistä eikä häveliäisyys syistä. Joten ymmärrän kyllä naapurivaunujen rouvia jos kahvi menee väärään kurkkuun moisen näkymän edessä.

Olisin valmis hyväksymään tällaiset käyttäytyjät listalle ja tiedon välitttämistä alueille.

Toinen asia jota ei änkyräkännissä huomata on keskustelu yön tunteina etukatoksessa. Kun yöllä ei juuri ole muita ääniä, kuuluu juopuneiden äänekäs keskustelu pitkällekin häiriten toisten yöunta. Jos siitä sitten aamulla huomauttaa, ollaan huuli pyöreänä; että mekö? Se on tietenkin tahatonta, mutta jokainen tietää että humalassa äänen käyttöaso nousee kun haluaa tulla kuulluksi vaikka kaveri puhuu samaan aikaan.

Hankalaa se kuitenkin on. Jos menee keskeyttämään antoisan keskustelun tai jättää sen tekemättä, aina saa vihamiehiä. Vanha sananlasku sanoo: Viina on viisasten juoma. Toinen sananlasku sanoon että ilo iman viinaa on teeskentelyä. Onko? Nämä asiat eivät kohdistu mihinkään tiettyyn alueeseen vaan ovat yleisiä alkoholiongelmia.

Tästä onkin lyhyt matka Karavaanai -lauluun, joka on liiton erityisessä suosiossa. Vaikka siinä kerrotaan kuinka karavaanari grillaa siiliä, Suomessa rauhoitettua ja suojeltua eläintä. Muutenkin laulun sanat ovat sellaiset, jotka eivät ole nostamassa karavaanareitten arvostusta jota nyt ollaan lopultakin hakemassa. Se youtuben juttukin liiton rekvisiitan keskellä on mielestäni yhtä mauton. www.youtube.com/watch?v=AME8HI160JQ&hl=fi On kuulemma esitetty oikein televisiossakin.

On lopetettava tältä kerralta kun tahtoo mennä negatiivisen puolelle.

Lahden Caravan Messut

Matka oli kaikin puolin onnistunut vaikka kukaan ei tietääkseni tehnytkään kauppoja messuilla, vaikka meitä oli koko 50 hengen bussillinen Lukkuhakalaisia. Muutamalla asia kuitenkin kytee, niin kuin itsellänikin. Vaimo ei löytänyt yhtä hyvää pohjaratkaisua kun nykyinen vaunumme on. Vaunumerkeistä käytiin menomatkalla niinkuin yleensä aina, reipasta keskustelua ja eri merkkien sopivuudesta Pohjolan hyiseen ilmastoon. Omasta mielestäni vaunut on vaunuja ja niitä tekee ihmiset parhaan taitonsa mukaan. Jos joku vaunu miellyttää niin kaasuahan saa ostaa mm. Huiput alueilta kohtuu hintaan, ja jos vielä pääkäyttökausi on lämpöisenä aikana, ei lämmityskustannuksella ole lopulta ratkaisevaa merkitystä. Eri asia ovat he jotka "asuvat" vuoden ympärinsä vaunussa.

Vielä kun mustetaan vaunujen lakimääräinen suuri tuuletustarve, menee lämpö ulos sitä kautta tarvitsematta ohuempia eristeitä.

No tietenkin olen itse pohjolan oloihin tehdyn vaunun kannalla, mutta en mollaa muitakaan. Pohjolan oloihin tehdyt vaunut alkavat olla kaikki Ruotsissa tehtyjä, alkujaan suomalaisetkin merkit. Ota niistä nyt sitten selvää. Vastaavan laiset pohjaratkaisut monilla, eikä työn laadussakaan ole suuria eroja. Jos joku tekee uuden hienon keksinnön, on se pian muidenkin vaunuissa. Meidän karavaanareitten tulisi olla kriittisempiä laadun suhteen. Komponentit ovat tietenkin paljolti samoja, muualla tehtyjä ja kaikkien vaunumerkkien käytettävissä. Kokoaminen ja ylipäätään rungon ratkaisut ja työn laatu ovat olleet huonolla tolalla.

Messuilla uusia vaunuja "kuolatessa" kaikki menneet murheet unohtuvat ja välirahan suuruus on ratkaiseva tekijä. Sellaisia me olemme. Tietenkin se kuinka mahantuoja tai kauppias hoitaa reklamaatiot, tärkeä tekijä sekin. Kuten sanottu: Ihmisethän niitä vaunuja tekevät, ja kikille saattaa sattua vahinko. Jos virhe hoidetaan vähin äänin nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ei sitä kauan muistella.

Kotimatka messuilta sujui rattoisasti, laulu raikasi ja juttu luisti. Ehdimme ennen yhdeksää Lukuhakaan joten pääsimme vielä saunaan. Isäntä myöhästytti ystävällisesti kiinnilaittamista.

Kalliojärvi Jazz

Joka vuotinen Kalliojärvi-Jazz oli taas Lukkuhaan naapurissa, niinkuin joka vuosi samaan aikaan Kauhajoen ruokamarkkinoiden kanssa. Aina yhtä vaikeaa päättää kumpaan menee. Tänä vuonna valintaa helpotti perjantai-illan istujaiset yhdessä asuntoautossa. Aamulla vaimo sanoi että illalla mennään Jazzeihin. No mikäs siinä.

Tanssisali oli täynnä, toki täyttymistä helpotti se että istuimme pöydissä. Mutta kuitenkin hyvä saavutus.

Illan aloitti Jussin veli Eero Raittinen, joka on blues-miehiä. häntä säesti yksi kitara. Eli oltiin bluesin alkutekijöissä. Kappaleissa oli paljon hajontaa eri aikakausille. Ihan kivaa kuunneltavaa.

Seuraava sessio oli sitten ihan jotain muuta. Björkenheim porukoineen räväytti kasan sointuja atmosfääriin. Kappaleen loputtua sanoin vieressä istuvalle että olipa pitkä intro. Pojat kokosivat kappaleen ihan noin suht koht kuunneltavaksi vaikka en olekaan tämän sortin jazzin ystävä. Kolmannen kappaleen jälkeen sanoin jo että jos vielä parantavat, ostan CD:n. Seuran naisväki kävi vaunulla välillä, laittamassa lämmön päälle.

Illan päätti vanha tuttu Wasa Dixie Tigers. Jopa pöytiä oli vänhän raivattu, että pahiten hermostuneet pääsivät hieman jaloittelemaan. Putkimiehen porukka soitti sitä mitä heiltä on totuttu odottamaan, ehkä enemmän tanssittavana kuin puhtaassa konsertissa. Ilta päättyi Hessun yhteen bravuurinumeroon: El La Bas.

Ehkä sitten ensi vuonna Hämes Havuseen.

Huvilakauden päättäjäiset

Huvilakausi päättyi, alkaa siis syksy. Aivan uskomatonta kuinka nopeasti kesä menee. Tuntuu kuin ne olisivat vuosi vuodelta lyhyempiä. Ei ehtinyt taaskaan kuin puolet siitä mitä oli aikonut. Siis kyllä allakkaan merkityt 11 viikonloppua 14 sta tuli koluttua mutta kun mielessä oli paljon muuta. Jäi se Puolan matkakin tekemättä, sattuneista syistä.

Lukkuhaassa on onneksi mennyt hyvin. Monta uutta isäntää ja paljon päiväkävijöitä. Kävi juuri nuíin kuin arvelin, eli halvin mahdollinen lomailumuoto = useita päiviä SFC alueilla kohtuuhinnalla, nosti käyttöasteen näinä laman aikoina uusiin ennätyksiin.

Paljon oli myös niitä jotka tulivat katsomaan omin silmin miksi Lukkuhakaa kehutaan niin paljon. Teimme kyselyn päiväkävijöiden kesken ja saimme runsaan positiivisen palautteen mukana myös muutaman hyvän vinkin alueen edelleen kehittämiseksi. Palaan niihin sitten kun olemme ensin käsitelleet asian "virkaportaassa".

Alkanut syksy tuo uuden kiireisen ajan. Laskin että 17.stä viikonlopusta on 13:ssa jokin merkintä. Toki siinä on 5-6 omaakin treffiä. Saa sitten nähdä miten ensi vuonna aika jaetaan. Sehän on tarvittaessa vain priorisointikysymys. Hautausmaa on täynnä korvaamattomia miehiä. En siis niistä puhu, tämä on vain mielestäni hauskaa.

Romumarkkinat Juthbackassa

Jokavuotinen Juthbacka markkina oli taas menneenä viikonloppuna. On tullut tavaksi käydä, kun on sukulaisia ja tuttavia seutukunnalla. Olemme vaunuinemme aina Tähtihallin ja urheilukentän maastossa. Siellä on hyvät pohjat ja rauhallinen paikka. Hintakin on ollut kohtuullinen.

Markkinoiden järjestämä varsinainen leirintä on markkina-alueen viereisellä pellolla. Jos sattuu sateinen viikonloppu, ei ole häävi paikka. Kaiken kukkuraksi ottivat tänäkin vuonna 30 € vuorokaudesta. Hintaan kuuluu paikka pellolla ja Baja-majan käyttömahdollisuus. Jos joku vielä sanoo että 15 € Lukkuhaassa vuorokausihintana on paljon, niin ihmettelen suuresti. Selasin niitä Liiton mainostamia yön yli paikkojakin. Ei niissäkään juuri missään saa 13 €:lla yöpaikkaa saati vuorokautta saunomismahdollisuudella.

Itse markkinat ovat paisuneet sen kuin pystyvät. Paikkoja on noin 700 joen ja tien välissä. Kuulimme radiohaastattelun kahvikupin ääressä, jossa järjestävän seuran puheenjohtaja oli sitä mieltä että ei kannata ahnehtia. Jo tämänkin tapahtuman järjestelyihin vaaditaan yli 200 henkilöä. Osaksi ovat urheiluseuroja ja koulujen luokkaretkille lähtijöitä jotka saavat yhteiseen kassaan avustusta.

Kun tarpeeksi monta kertaa kiertää alueen, tulee riittävästi tuttuja juttukavereita vastaan. Nyt odotellaan muita asioita miettien seuraavaa vuotta.

Saunan vihkiäiset

Olimme 3 -vuotta sitten Eestissä muutaman vaunukunnan voimalla. Matka oli hyvä ja onnistunut, ja pari vaunukuntaa toi sieltä umpi tammea isot halot. Muuten samasta paikkaa kuin hiintomaajoukkue toi lääkärinlaukussa jotain hessiä.

Mukana ollut suupohjalainen kertoi vahingossa mihin niitä tammipölkkyjä tarvitaan. Hän on rakentamassa pihasaunaa ja sen pihaan niitä tarvittaisiin.

Nopeita kun suustamme olemme, tarjouduimme heti saunan vihkiäisiin katsomaan miten tammipölkyt istuvat saunan pihaan.

Nyt ne vihkiäiset sitten pidettiin, eikä tammipölkyistä saanut puhua yhtään mitään. Trahteeri oli niin yltäkylläinen, että saattaa olla vain hyvälksi, että pääsemme toisen kerran katsomaan niitä pölkkyjä.

Katselimme vielä uudestaan kuvia matkalta ja heti tuli puheeksi seuraava lähtö. Saa nähdä saako kaikki ensi kesänä vapaata yhtä aikaa. Vähän puhuttiin Klaipedasta ja Puolan koillisrannikosta.

Liittohallitusvaali marraskuussa Lappeenrannassa

Tuli "käsky" kirjoittaa jotain itsestään liiton seuraavaan lehteen. Siis kaikille liittohallitusehdokkaille. On se kovan työn takana tämä itsensä kehuminen.

Aikoinaan hankimme vaunun niin että ensin vuokrasimme kahtena kesänä lomareissulle. Huomasimme nopeasti että matkustusmuoto oli kuin meille tehty. Täydellinen vapaus kaikista aikatauluista ja reiteistä. Tauko ja vaipan vaihto oli helppo tehdä seuraavalla levikkeellä.

Aika nopeasti aloimme osallistua treffeille ja tutustuimme muihin. Yhdistystoiminnasta kiinnostuneena ei mennyt pitkääkään aikaa kun olimme toiminnassa mukana. Ensin vain talkoissa, sitten toimikunnissa ja lopuksi hallituksessa ja nyttemmin puheenjohtajana.

Neljännesvuosisata aktiivisti toiminnassa mukana on kasvattanut näkemystä ja antanut kanttia olla jotain mieltä yhteisistä asioista.

Olen ylpeä siitä että Lukkuhaka on se mitä se ensi vuonna on, en kylläkään siitä tavasta jolla päämäärään rynnittiin. Silloisessa yhdistyksessä oli valtava vastustus Lukkuhaan perustamiselle. Onneksi voitimme. Kolmen koplaksi haukuttiin. Joka tapauksessa nyt vuosien jälkeen on todella suuri ilo nähdä alue ja toiminta. Toki huonojakin puolia on ollut, mm se että kausipaikkalaisuus "tappaa" liikkumisen; karavaanarin varsinaisen tarkoituksen. Siirtolapuutarhassa voi asua mökissä. Siihen en Lukkuhakaa päästä kuin ruumiini yli. Kiertävät päiväkävijät ovat se ryhmä joka pitää SFC-alueet elinvoimaisina.

Päämäärään on päästy hyvällä yhteistyöllä ja aktiivisten jäsenten avulla. Kun tulette ensi vuoden syksynä viettämään yhdistyksemme 40 -vuotisjuhlia, niin näette omin silmin mistä nostalgoin.

Yhtenä pesämunana Lukkuhaan rakentamisessa oli PM -päivät Vaasassa. Tietojeni mukaan yksi niistä kahdesta PM -päivästä, jotka tuottivat reilun voiton. Siitäkin iso kiitos kuuluu aktiivijäsenistöllemme, jotka tekivät talkootöinä kaiken mahdolliseksi sekä tietenkin taas se hyvä yhteistyö. Tropiclandian, Wasalandian ja Wasa Campingin silloinen toimitusjohtaja oli todellinen karavaanariystävä ja kaikki yhteistyö hänen kanssaan oli ruusuilla tanssimista.

Olen toisaalla kirjoittanut, että hyvässä yhdistyksessä on helppo olla puheenjohtaja. Yhdistys on vain saatava pysymään "hyvänä". Erilaisten ja eri ikäisten ihmisten saaminen puhaltamaan yhteen hiileen on kai se suurin tehtävä ja paras tapa on esimerkki.

Olen siinä käsityksessä, että minua pidetään nuukana, melkeinpä niuhottajana. Kukaan ei ole sitä suoraan sanonut mutta olen aistinut sen. En kadu pätkääkään. Ainut tapa kehittää aluetta ja toimintaa on halvat ostot. Tulopuoli on haarukassa, emme voi pyytää portilla enempää kuin mitä muut SFC -alueet pyytävät. Tulot on siis tiedossa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tulobudjetin laatiminen ei ole vaikeaa. Ei myöskään menobudjetin. Se vain tehdään niin paljon pienemmäksi kuin tulot, että väliin jää seuraavalle vuodelle investointivaraa. Sitten ostetaan tavarat ja palvelut sellaiseen hintaan että pysymme budjetissa. Niin helppoa se on. Ei vain mahdu kaikkien "kaaliin", onneksi suurin osa on sen hyväksynyt.

Satsaus lapsiin Lukkuhaassa on mielestäni kannattanut. Lapsiperheitä on taas enemmän, ja alue, jolla lapsi viihtyy, saa pitää vieraansa muutaman päivän pidempään. Näin se oli meidänkin lasten ollessa pieniä. Kaupalliset alueet ovat viemässä lasten kaitsintaa jo niin pitkälle että alueilla on "tarhatäti", että omien vanhempien ei tarvitse ottaa kokopäiväistä vastuuta penskoistaan. Haasteita on tulossa varmasti lisääkin. Trampoliini alkaa olla "out". Ei se ainakaan yksin riitä. Kehitykseen ja muutokseen olen pyrkinyt vastaamaan. Nyt kun meillä on pojanpoika mukana silloin tällöin, saa aina sopivia vinkkejä mikä tämän päivän lasta kiinnostaa. Jätetään ne tietokonepelit pois laskuista, pelatkoon kotonaan. Extremiä pitää löytyä.

Niin, siitä kehumisesta ja sopivuudesta liittohallitukseen.

Olen ollut monessa mukana. Liittohallitus asetti minut työryhmään kun perustettiin Caravan Huiput, YT-alue puolestaan kun perustettiin sääntötoimikunta, ja sitten tietenkin leiripällikköydet ja muut yhdistyksen etua ja kehitystä ajaneet toimet joissa ainakin piikkinä lihassa että asiat eivät unohdu. Liiton lehteen Caravan, olen kääntänyt vaimoni Solveig´in ystävällisellä oikoluvulla tekstit ruotsiksi jo toistakymmentä vuotta. Vielä käskettiin lisätä että ideoita pulppuaa loputtomasti.

YT-treffit Pitkäniemessä

Härmän Seutu järjesti YT-treffit 7.-9.8. Saivat alueen täyteen, Saunoin ensi kertaa heidän uudessa saunassaan. Hyvät oli löylyt.

Petangi vei lauantaista hyvän osan. Oli vain kaksi kenttää eli tuli jonkin verran odottamista. Pelit olivat tasaisia ja menivät monesti ristiin. Kivaa vain tuntui olevan. Herjaa heitettiin ja oltiin olevinaan.

Illalla oli pieni palaveri karavaanariasioista ja etenkin Pohjanmaan YT-alueen asioista. Ei mitään henkeäsalpaavaa uutta mutta valtuutettiin nykyinen pj vuorossa oleva Härmän yhdistys kertomaan alueelle perustetulle uudelle yhdistykselle olemmassa olostamme ja toivotaan yhteydenottoa jos yhteistyö kiinnostaa.

Muuten viikonloppu meni normaalisti jutellen ja iltaa istuen.

Ensi vuonna alkaa uusi kierros Pohjanmaa ry:n ollessa puheenjohtajavuorossa.

Koiraton pidennetty viikonloppu Farmari -näyttelyssä

Ensimmäinen vaunuviikonloppu ilman koiraa. Olimme Kokkolan pievenesatamassa väliaikaisella "leirintäalueella" torstaista sunnuntaihin. Paikkaa varatessa oli mielikuva että noita lainausmerkkejä ei olisi tarvittu, mutta niinkuin usein; totuus on tarua ihmeellisempi. Alueelle tultaessa ei ollut ketään paikalla. Paljon liikkuneena ja oma-aloitteellisena ei paikan löytäminen ollut ongelma. Naapuri näytti kelansa ja sanoi että "tossa on sähköö". Se sitten määräyksistä ja ketjuttamisesta. Olin ihan yhtä tyhmä kuin kaikki muutkin. Alue oli siis väliaikainen eikä sähkäistykseen oltu panostettu mitenkään.

Meille oli luvattu aamiaispöytä, jota ei sitten nähty kertaakaan. Olisi kuulemma saatu jos olisi etukäteen ollut riittävän monta varausta. Kun ei oltu olikein samoihin aikoihin paikalla niin siihen se sitten kuivui.

Kävimme katsomassa Suntinsuussa, niin kuin Kokkola Campingiä ennen kutsuttiin. Perjantaina oli Kääriäisen konsertti ja lauantaina rock konsertti. Ei paljon houkutellut, joten jäimme paikoillemme.

Messut olivat samalla alueella kuin PM -päivät neljä vuotta sitten Kokkolassa. Edustamani yritys oli samalla alueella kuin olimme isäntinä silloin. Kyllä edellisellä kerralla oli kivempaa. Silloinen leiripäällikkökin kävi messuilla. On nyttemmin rivijäsen ja kuulemma viihtyy hyvin uudessa tehtävässään. Sexjön uuden saunan työmaan valvojana hän on toiminut muut hommat jätettyään. Saunakin alkaa olla valmis. Mennään viimeistään Siikatreffeille kokeilemaan.

Kyllä tämä tästä, ilman koiraakin.

Ludde

Koirasta ei nyt sitten ole enää huolta seuraavia matkoja ajatellen. Hautasimme Ludden eilen läheisten länäollessa. Siis omistaja, perhepäivähoitaja, autokuski ja omistajan veljenpoika.

Viidentoistavuoden yhteiset hetket, ainakin ne mukavimmat muistot, tahtoo nousta pintaan. Oli se mainio karavaanarikoira. Ei haukkunut, hyväksyi melkein kaikki kaverikseen ja oli aina valmis lähtöön.

Omistja ja perhepäivähoitaja ovat miettineet ikää nyt hautauksen jälkeen. Toinen sanoo 15 vuotta ja toinen on varma että 14 vuotta. Minä olen niin kuin kaiklki muutkin vanhat. Lasken jostain varmasta ajasta, tässä tapauksessa Annastina täytti 15 v kun hain koiran hänelle. Eli 1979 + 15 = 1994 eli Ludden syntymävuosi. Ole vahvasti siinä uskossa että 15 v olisi tullut täyteen syksyllä. Molemmat ovat oikeassa, melkein.

Olemme tehneet taas päätöksen että ei enää uutta koiraa. Nyt lupaus on jo helpompi pitää. Jos seuraavakin koira olisi yhtä pitkäikäinen, ei meistä ole enää hoitajaksi. Yksi osa omaa elämääkin on sitten kuopattu. Haikeaa.

Kuten sanottu, huomenna kun lähdemme Kokkolaan Farmarinäyttelyyn töihin, ei ole enää koiraongelmaa, ei kovin iso ongelma ole ollut koskaan, saimme hyvin kaitsijoita kuten alkukesästä kun Ludde oli Lukkuhaassa vaunussamme Kohvakoiden silmän alla. (Ei ollut kortillinen mukana vaunussa, gardinaalimunaus?)

Asuntomessut

Ensin Petäjävedelle omakotinäyttelyyn. Koira piti jättää kotiin. Kunto ei ole kohentunut niin paljoa että olisi voitu edes harkita mukaan ottamista.

Petäjävedellä oli ihan tavallisia taloja, tehty tavallisille asukkaille. Tietenkin rakentajaperheen tarpeisiin ja heidän makunsa mukaan. Muutama kohde oli paikallisen rakennusliikkeen gryndaama.

Oikein sopiva aloituspaikka asuntomessujen alle. Alue oli kiva ja tontit isoja, joihin oli nyky tavan mukaan satsattu aika paljon. Hän joka hakee apua oman rakennuskohteensa eteenpäin viemiseen, löysi varmasti ajateltavaa ja kotiin viemisenä vihjeitä.

Jatloimme matkaa Valkeakoskelle, varsinaisille Asuntomessuille. Jäimme Tampereelle Härmälään yöksi. Paikasta sen verran että ei Lukkuhaan eikä monen muunkaan ns SFC -alueen tarvitse hävetä. Muuten oli suht koht siistiä, mutta roskiksia oli vähä, kaikki ylitäynnä ja roskia naakkojen levittäminä pitkin pihaa.

Oli kuultu että asuntomessun talot ovat enemmän normaalin kokoisia ja tietenkin rakennusalan lehdistä nähty asialle vahvistus.

Vanha totuus että suuri osa kävijöistä katselee verhoja ja tapetteja ja kritisoi makuasioita piti täälläkin paikkansa. Kylpytynnyreitä oli aika paljon molemmissa paikoissa. Infra saunaa en nähnyt missään. Ihan kaikissa kohteissa en tosin ehtinyt käymään.

Joidenkin messuvieraiden mukaan oli kardinaalivierhe kun samassa pesuhuoneessa oli sekä kylpyamme että suihkukaappi. Kosteusmittauksia ja kuntokartoituksia työkseni tehdessäni olen huomannut että niissä kohteissa on huomattavasti vähemmän vesivahinkoja joissa vesi johdetaan hallitusti viemäriin, roiskimatta pitkin seiniä.

Kotimatkalla arvioimme messujen olleen, tarkoitan siis kohteiden, paremmin suurelle yleisölle sopivia. Mika Kallion talo vajaan millin hintaisena oli iloinen poikkeus. Se oli todella upea ja hän joka pystyy mieltymyksensä täyttämään niin siitä vain. Kyllä se minullekin kelpaisi, joku vain maksaisi vielä ylläpidon.

Ensi viikonloppuna sitten Kokkolaan neljäksi yöksi vaunuun ja päivällä messuilla töissä.

Pori Jazz oli ja meni

Tulo alueelle oli yhtä juhlaa kun Lukkuhaasta tutut olivat vastassa ja mies päävastuullisena leirinnästä. Saimme hyvän paikan ja olimme innoissamme kunnes koiramme, savimaan seisoja Ludde ei päässyt ylös. On vanha, 15 v ja kuuma parinsadan kilometrin automatka oli käynyt voimille. Ystävien avustuksella saimme nostetuksi nurmikolle ja kaadettiin vähän vettä suuhun ja vähäbn muuallekin vilvoitusta. Vähitellen kunto parani, eihän siitä mitään nuorta vilkasta koiraa tullut, mutta selvisi kuitenkin tällä kertaa.

Jätettiin koira huilaamaan ja lähdettiin katsastamaan Jazz-katua, ja kävimme Suomalaisella Klubilla varaamassa pöydän illaksi.

No illalla mentiin sitten konserttiin. Ilon aiheita riitti pitkäksi aikaa, kun ensin pitkän odottelun jälkeen alkoi tarjoilu pelata.

Ensinnäkin oli hyvä että vaimo huomasi tehdä pöytävarauksen päivällä, saimme hyvän paikan. Toiseksi; illan aloittanut havajilainen ukulelensoittaja Jake Shimabukuro oli aivan mahtava, että niin pienestä instrumentista saa niin paljon erilaista ääntä aikaan ja organisoidusti. Olimme otettuja.

Kolmanneksi; saimme kuulla viulujazzia todella ammattiorkesterin esittämänä. Päätähti oli Georgialainen Vitali Imereli, muut orkesterissa olivat turkista ja eestistä.

Kun sitten meille entisen kokemuksen mukaan illan päätähti tuli lavalle, emme olleet enää varmoja kuka lopuksi oli illan kokokohta. Mielestämme kaikki.

Iltaan tyytyväisinä pyöräilimme vaunulle koiravanhusta katsomaan, kohtuullisesti oli kaikki siinäkin suhteessa.

Lauantaina kiertelimme kaupungilla ja Jazzkadulla kuunnellen muutaman ilmaiskonsertin. Illalla päivän vähän jähdyttyä lähdimme kotimatkalle pysähtyen Kristiinankaupunkiin Pukinsaaren Leirintäalueelle ja kuunnellen Alman teltassa Allan & Astronautteja. Kivaa oli kunne Arponen tuli yöllä yhden aikaan ja käänsi koskettimet kaakkoon. Toisen kappaleen aikana lähdimme pyöräilemään kohti vaunua. Arposen pumpun meteli kuului Pukinsaareen asti. Mitähän sillä metelillä piti peittää? Ainakaan kaupungissa ei vallinnut yörauha.

PS. Koira on piristynyt kotinurkissa, ei tullut vielä "noutaja".

Vaunuilua sivuharrasteena

Porin Jazz on alkanut. Olemme vuosia käyneet vaunulla muutaman päivän "tripillä" ihan vain tunnelman vuoksi ja poimien sieltä jonkun kiinnostavan konsertin.

Tänäkin vuonna erityisenä kohteena on Gunhild Carling Family Band. Se muu tulee sitten kylkiäisenä. Urheiluseuran aktiivit pitävät tilapäistä vaunualuetta koulun pihassa. Olemme olleet tyytyväisiä niin sijaintiin kuin kaikkeen muuhunkin alueella. Hinta on se mikä on, mutta kun rahat menevät lasten ja nuorten urheiluun niin menköön.

Siellä näkee paljon sellaisia "karavaanareita" jotka ovat ehkä vain kerran vuodessa matkailuajoneuvolla liikkeellä. Mahdollisesti isältä tai jostain muualta lainatulla vehkeellä. Tieto taito asian ympärillä on monesti vähäistä, siksi onkin hyvä ja tärkeää että alueen pitäjät (valvo-jat) vievät vaunut paikoilleen ja huolehtivat turvaväleistä ja muutenkin avistavat tarvittaessa. On havaittavissa kuinka moneen näitä liikuteltavia asuntoja voi käyttää.

Meilläkin on pitkin kesää kaiken laisia messuja, näyttelyitä sun muita päiviä joihin mennään pidennetylle viikonloppuvapaalle, samalla hieman tuulettumaan eikä ole niin aikatauluista kiinni menemiset ja tulemiset.

Perheen kanssa liikkuminen, tai ehkä vielä enemmän luxusta, kaksin liikkuminen, antaa sopivasti sitä omaa aikaa kun yleensä liikumme porukassa ja yhdistyksen asioilla.

Gunhildia odotellen.

Karavaanarielämää

Kesä on ollut. Yleensä viisi kuumaa aurinkoista päivää, nyt huomattavasti enemmän. Joku jo ehti kyllästymään kuumuuteen. Helle sattui sopivasti alueen talkootöiden suhteen. Tärkeimmät työt saatiin tehtyä ja ahkerimmat lähtivät ansaitulle lomalle.

Ylipäätään on talkooinnostus taas herännyt uuteen kukoistukseen johon täytyy olla tyytyväinen.

Näin kesällä tulee kierrettyä toisia alueita silmäillen vähän vertailun vuoksi. Keskusteluissa on selvästi tullut esille että he jotka liikkuvat vähiten ovat kaikkein kriittisimpiä omiin alueisiinsa. Ja ylipäätään valittajat ovat niitä jotka eivät tee mitään asian hyväksi.

Asuntoautojen lukumäärän kasvu näkyy selvästi maantiellä, mutta niin myös villissä yöpymisessä. Autoja on rätti "silmillä" jos jonkin laisissa paikoissa. Hautausmaan parkkipaikka vaikuttaa olevan suosittu. Rauhallisia naapureita. Mahtaa olla kalliita vehkeitä kun ei jää rahaa SFC-alueella yöpymiseen, yleensä 12-15 € / vrk sisältäen saunan.

Liikutaan ja tutkitaan, sitten syyskesällä palataan omille alueille uusia ideoita kehitellen.

Hyvää kesäloman jatkoa kaikille karavaanareille.

Muutoksen edessä

Liiton puheenjohtaja otti Kokkolassa liittkokouksessa esille sääntömuutoksen taas kerran. Todeten että hän on luvannut raquhoittaa tämän vuoden, mutta että swääntömuutos on auttamattomasti tulossa, tässä muuttuvassa maailmassa.

Tästä voidaan olla vain yhtä mieltä. Entisen presidentinkin tuttu lausahdus oli; tarttis tehdä jotain. Kyllä maailaman meno on muuttunut paljon, ja muuttuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. 

Näkökantoja asiaan:

1. Rekisterissä on toimintakertomuksen mukaan yli 100 000 matkailuajoneuvoa, varsinaisia jäseniä vuoden vaihteessa vajaa 56 000. Eli tehtäväkenttää on.
   
2. Vuosikausiin ei matkailuajoneuvon omistus ole ollut vaatimus jäsenyydelle
3. Yhtälöstä ei löydy tarvetta jättää karavaanari sanaa pois säännöistä vaikka toimintamuotona puhuttaisiinkin leirintämatkailusta, sehän on pääharrasteemme
4. Toivottavasti yhdistykset asettavat jatkossakin yhtä paljon liittohallitusehdokkaita kun nyt parina vuonna, että ei tarvitse haikailla vaalivaliokunnan perään. Toisaalta liittohallituksessa olevat voivat nytkin aivan hyvin hoitaa ehdokkaita listalle omien yhdistystensä kautta.
5. Kokkolassa taas nähtiin, että ei ole mitään teknistä estettä siirtyä yhteen liittokoukseen. Jos ei muuten pääse pois kotoa kuin liittokokousverukkeella vaikuttaa tilanne huonolta.
6. Puheenjohtajapalaverin muuttaminen uuteen muotoon on hyvä ja tervetullut uudistus, sopii toivoa että Hämäläinen onnistuu linjauksessaan, alku näyttää hyvältä.
7. Kun vielä saadaan alueet irti yhdistystoiminnasta ja kentän yhdistystoimintaan uutta ilmettä tämän päivän ihmisille niin sieltä se liitonkin toiminta uudistuu.
8. Vain tarjoamalla jäsenmaksulle riittävää vastiketta, saadaan jäsenet pidettyä. Nyt rajoittuu melkein Caravan -lehteen. Alennukset ovat parempia muita kautta.

Tässä nippu päälimmäisiä ajatuksia muutostarpeesta, joka on siis auttamattamattomasti tulossa. Ei se sateenvarjon alle kokoaminen onnistunut ammattiliitoiltakaan, ei varmasti onnistu meiltäkään. Karavaanareitten etujen ajamisessa on vielä jumalattomasti tekemätöntä työtä. Pitäydytään siinä.

Nyt on pakattava reppu vaellukselle Turusta Köyliöön. Saa nähdä löytyykö Henrikistä tai Lallista jälkiä. Palaan asiaan.

Vuosi on vierähtänyt

En ole osannut tehdä tätä blogia, joten paljon on jäänyt väliin. 

Kurjaa on lukea bessewissereitten tekstejä. Esimerkiksi SFC-alueista. Tuntuu että joillakin on tärkeintä heittää läppää asioista joista ei ole mitään tietoa. Olen varmaan itse jonkin lainen muinaisjäännös, kun en keksi yhtään hyvää syytä jauhaa samaa asiaa päivästä toiseen.

Olen ollut ns aktiivikaravaanari noin 25 vuotta. En ole vielä tavannut niitä päiväkävijöitä, jotka olisivat aidosti kiinnostuneita alueiden hoidosta saati sitten panneet kortta kekoon. Niistä parjatuista kausipaikkalaisistakaan ei talkootöitä tee kuin pieni osa. Ja näin pitääkin olla. Alue ei saa tuntua pakkotyömaalta. Talkoiden yksi ominaispiirre on vapaaehtoisuus. 

On tietenkin totta että jossain kohtaa näkyy "omistajuutta", sekin pitää ymmärtää oikein. Muutama kymmenen henkilöä tekee paljon töitä, toiset jopa oikein paljon, ja sitten tulee joku "maailmanvaltias" joka yhden käynnin aikana tuhoaa tuntien työn. Saa kai se ottaa "pannuun". 

Toki valtaosa vieraistamme on kivaa ja fiksua väkeä. Viime Juhannnuksenakin kaksi Keski-Suomalaita vaunukuntaa osallistuivat ohjelman tekoon ja elivät täysillä mukana, niin kuin olisivat olleet vakioasukkaita. Sitä jaksaa yrittää kun positiivisten ihmisten määrä on ylivoimaisesti isompi kuin niuhottajien. Siitä olen muutaman kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että aluetta ei kannata rakentaa Juhannusta varten. Jos alueella on muulloin tilaa niin se on riittävän iso talkoilla ylläpidettäväksi. 

Hinnoista puhutaan kuin halvasta makkarasta. Niistäkään ei mielestäni tarvitse netissä aihetta repiä, hinnat on etukäteen nähtävissä, käyttää niitä jotka sopivat. On mm yön yli paikkoja jotka maksavat kolmekin kertaa SFC-alueen vuorokausihinnan. Toisaalta on paljon etenkin asuntoautoilijoita joilla ei ole varaa siihen 13 euroonkaan vaan yöpyvät P-paikoilla, siitä jopa reteesti ylpeillen.