Romumarkkinat Juthbackassa

Jokavuotinen Juthbacka markkina oli taas menneenä viikonloppuna. On tullut tavaksi käydä, kun on sukulaisia ja tuttavia seutukunnalla. Olemme vaunuinemme aina Tähtihallin ja urheilukentän maastossa. Siellä on hyvät pohjat ja rauhallinen paikka. Hintakin on ollut kohtuullinen.

Markkinoiden järjestämä varsinainen leirintä on markkina-alueen viereisellä pellolla. Jos sattuu sateinen viikonloppu, ei ole häävi paikka. Kaiken kukkuraksi ottivat tänäkin vuonna 30 € vuorokaudesta. Hintaan kuuluu paikka pellolla ja Baja-majan käyttömahdollisuus. Jos joku vielä sanoo että 15 € Lukkuhaassa vuorokausihintana on paljon, niin ihmettelen suuresti. Selasin niitä Liiton mainostamia yön yli paikkojakin. Ei niissäkään juuri missään saa 13 €:lla yöpaikkaa saati vuorokautta saunomismahdollisuudella.

Itse markkinat ovat paisuneet sen kuin pystyvät. Paikkoja on noin 700 joen ja tien välissä. Kuulimme radiohaastattelun kahvikupin ääressä, jossa järjestävän seuran puheenjohtaja oli sitä mieltä että ei kannata ahnehtia. Jo tämänkin tapahtuman järjestelyihin vaaditaan yli 200 henkilöä. Osaksi ovat urheiluseuroja ja koulujen luokkaretkille lähtijöitä jotka saavat yhteiseen kassaan avustusta.

Kun tarpeeksi monta kertaa kiertää alueen, tulee riittävästi tuttuja juttukavereita vastaan. Nyt odotellaan muita asioita miettien seuraavaa vuotta.

Saunan vihkiäiset

Olimme 3 -vuotta sitten Eestissä muutaman vaunukunnan voimalla. Matka oli hyvä ja onnistunut, ja pari vaunukuntaa toi sieltä umpi tammea isot halot. Muuten samasta paikkaa kuin hiintomaajoukkue toi lääkärinlaukussa jotain hessiä.

Mukana ollut suupohjalainen kertoi vahingossa mihin niitä tammipölkkyjä tarvitaan. Hän on rakentamassa pihasaunaa ja sen pihaan niitä tarvittaisiin.

Nopeita kun suustamme olemme, tarjouduimme heti saunan vihkiäisiin katsomaan miten tammipölkyt istuvat saunan pihaan.

Nyt ne vihkiäiset sitten pidettiin, eikä tammipölkyistä saanut puhua yhtään mitään. Trahteeri oli niin yltäkylläinen, että saattaa olla vain hyvälksi, että pääsemme toisen kerran katsomaan niitä pölkkyjä.

Katselimme vielä uudestaan kuvia matkalta ja heti tuli puheeksi seuraava lähtö. Saa nähdä saako kaikki ensi kesänä vapaata yhtä aikaa. Vähän puhuttiin Klaipedasta ja Puolan koillisrannikosta.

Liittohallitusvaali marraskuussa Lappeenrannassa

Tuli "käsky" kirjoittaa jotain itsestään liiton seuraavaan lehteen. Siis kaikille liittohallitusehdokkaille. On se kovan työn takana tämä itsensä kehuminen.

Aikoinaan hankimme vaunun niin että ensin vuokrasimme kahtena kesänä lomareissulle. Huomasimme nopeasti että matkustusmuoto oli kuin meille tehty. Täydellinen vapaus kaikista aikatauluista ja reiteistä. Tauko ja vaipan vaihto oli helppo tehdä seuraavalla levikkeellä.

Aika nopeasti aloimme osallistua treffeille ja tutustuimme muihin. Yhdistystoiminnasta kiinnostuneena ei mennyt pitkääkään aikaa kun olimme toiminnassa mukana. Ensin vain talkoissa, sitten toimikunnissa ja lopuksi hallituksessa ja nyttemmin puheenjohtajana.

Neljännesvuosisata aktiivisti toiminnassa mukana on kasvattanut näkemystä ja antanut kanttia olla jotain mieltä yhteisistä asioista.

Olen ylpeä siitä että Lukkuhaka on se mitä se ensi vuonna on, en kylläkään siitä tavasta jolla päämäärään rynnittiin. Silloisessa yhdistyksessä oli valtava vastustus Lukkuhaan perustamiselle. Onneksi voitimme. Kolmen koplaksi haukuttiin. Joka tapauksessa nyt vuosien jälkeen on todella suuri ilo nähdä alue ja toiminta. Toki huonojakin puolia on ollut, mm se että kausipaikkalaisuus "tappaa" liikkumisen; karavaanarin varsinaisen tarkoituksen. Siirtolapuutarhassa voi asua mökissä. Siihen en Lukkuhakaa päästä kuin ruumiini yli. Kiertävät päiväkävijät ovat se ryhmä joka pitää SFC-alueet elinvoimaisina.

Päämäärään on päästy hyvällä yhteistyöllä ja aktiivisten jäsenten avulla. Kun tulette ensi vuoden syksynä viettämään yhdistyksemme 40 -vuotisjuhlia, niin näette omin silmin mistä nostalgoin.

Yhtenä pesämunana Lukkuhaan rakentamisessa oli PM -päivät Vaasassa. Tietojeni mukaan yksi niistä kahdesta PM -päivästä, jotka tuottivat reilun voiton. Siitäkin iso kiitos kuuluu aktiivijäsenistöllemme, jotka tekivät talkootöinä kaiken mahdolliseksi sekä tietenkin taas se hyvä yhteistyö. Tropiclandian, Wasalandian ja Wasa Campingin silloinen toimitusjohtaja oli todellinen karavaanariystävä ja kaikki yhteistyö hänen kanssaan oli ruusuilla tanssimista.

Olen toisaalla kirjoittanut, että hyvässä yhdistyksessä on helppo olla puheenjohtaja. Yhdistys on vain saatava pysymään "hyvänä". Erilaisten ja eri ikäisten ihmisten saaminen puhaltamaan yhteen hiileen on kai se suurin tehtävä ja paras tapa on esimerkki.

Olen siinä käsityksessä, että minua pidetään nuukana, melkeinpä niuhottajana. Kukaan ei ole sitä suoraan sanonut mutta olen aistinut sen. En kadu pätkääkään. Ainut tapa kehittää aluetta ja toimintaa on halvat ostot. Tulopuoli on haarukassa, emme voi pyytää portilla enempää kuin mitä muut SFC -alueet pyytävät. Tulot on siis tiedossa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tulobudjetin laatiminen ei ole vaikeaa. Ei myöskään menobudjetin. Se vain tehdään niin paljon pienemmäksi kuin tulot, että väliin jää seuraavalle vuodelle investointivaraa. Sitten ostetaan tavarat ja palvelut sellaiseen hintaan että pysymme budjetissa. Niin helppoa se on. Ei vain mahdu kaikkien "kaaliin", onneksi suurin osa on sen hyväksynyt.

Satsaus lapsiin Lukkuhaassa on mielestäni kannattanut. Lapsiperheitä on taas enemmän, ja alue, jolla lapsi viihtyy, saa pitää vieraansa muutaman päivän pidempään. Näin se oli meidänkin lasten ollessa pieniä. Kaupalliset alueet ovat viemässä lasten kaitsintaa jo niin pitkälle että alueilla on "tarhatäti", että omien vanhempien ei tarvitse ottaa kokopäiväistä vastuuta penskoistaan. Haasteita on tulossa varmasti lisääkin. Trampoliini alkaa olla "out". Ei se ainakaan yksin riitä. Kehitykseen ja muutokseen olen pyrkinyt vastaamaan. Nyt kun meillä on pojanpoika mukana silloin tällöin, saa aina sopivia vinkkejä mikä tämän päivän lasta kiinnostaa. Jätetään ne tietokonepelit pois laskuista, pelatkoon kotonaan. Extremiä pitää löytyä.

Niin, siitä kehumisesta ja sopivuudesta liittohallitukseen.

Olen ollut monessa mukana. Liittohallitus asetti minut työryhmään kun perustettiin Caravan Huiput, YT-alue puolestaan kun perustettiin sääntötoimikunta, ja sitten tietenkin leiripällikköydet ja muut yhdistyksen etua ja kehitystä ajaneet toimet joissa ainakin piikkinä lihassa että asiat eivät unohdu. Liiton lehteen Caravan, olen kääntänyt vaimoni Solveig´in ystävällisellä oikoluvulla tekstit ruotsiksi jo toistakymmentä vuotta. Vielä käskettiin lisätä että ideoita pulppuaa loputtomasti.

YT-treffit Pitkäniemessä

Härmän Seutu järjesti YT-treffit 7.-9.8. Saivat alueen täyteen, Saunoin ensi kertaa heidän uudessa saunassaan. Hyvät oli löylyt.

Petangi vei lauantaista hyvän osan. Oli vain kaksi kenttää eli tuli jonkin verran odottamista. Pelit olivat tasaisia ja menivät monesti ristiin. Kivaa vain tuntui olevan. Herjaa heitettiin ja oltiin olevinaan.

Illalla oli pieni palaveri karavaanariasioista ja etenkin Pohjanmaan YT-alueen asioista. Ei mitään henkeäsalpaavaa uutta mutta valtuutettiin nykyinen pj vuorossa oleva Härmän yhdistys kertomaan alueelle perustetulle uudelle yhdistykselle olemmassa olostamme ja toivotaan yhteydenottoa jos yhteistyö kiinnostaa.

Muuten viikonloppu meni normaalisti jutellen ja iltaa istuen.

Ensi vuonna alkaa uusi kierros Pohjanmaa ry:n ollessa puheenjohtajavuorossa.

Koiraton pidennetty viikonloppu Farmari -näyttelyssä

Ensimmäinen vaunuviikonloppu ilman koiraa. Olimme Kokkolan pievenesatamassa väliaikaisella "leirintäalueella" torstaista sunnuntaihin. Paikkaa varatessa oli mielikuva että noita lainausmerkkejä ei olisi tarvittu, mutta niinkuin usein; totuus on tarua ihmeellisempi. Alueelle tultaessa ei ollut ketään paikalla. Paljon liikkuneena ja oma-aloitteellisena ei paikan löytäminen ollut ongelma. Naapuri näytti kelansa ja sanoi että "tossa on sähköö". Se sitten määräyksistä ja ketjuttamisesta. Olin ihan yhtä tyhmä kuin kaikki muutkin. Alue oli siis väliaikainen eikä sähkäistykseen oltu panostettu mitenkään.

Meille oli luvattu aamiaispöytä, jota ei sitten nähty kertaakaan. Olisi kuulemma saatu jos olisi etukäteen ollut riittävän monta varausta. Kun ei oltu olikein samoihin aikoihin paikalla niin siihen se sitten kuivui.

Kävimme katsomassa Suntinsuussa, niin kuin Kokkola Campingiä ennen kutsuttiin. Perjantaina oli Kääriäisen konsertti ja lauantaina rock konsertti. Ei paljon houkutellut, joten jäimme paikoillemme.

Messut olivat samalla alueella kuin PM -päivät neljä vuotta sitten Kokkolassa. Edustamani yritys oli samalla alueella kuin olimme isäntinä silloin. Kyllä edellisellä kerralla oli kivempaa. Silloinen leiripäällikkökin kävi messuilla. On nyttemmin rivijäsen ja kuulemma viihtyy hyvin uudessa tehtävässään. Sexjön uuden saunan työmaan valvojana hän on toiminut muut hommat jätettyään. Saunakin alkaa olla valmis. Mennään viimeistään Siikatreffeille kokeilemaan.

Kyllä tämä tästä, ilman koiraakin.