Karavaanareitten pikku-joulu
Olemme jo muutaman vuoden viettäneet pikku-joulua sinä viikonloppuna joka on lähinnä itsenäisyyspäivää. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli keskellä viikkoa, joten jätin pois juhlan alusta "Veteraanin iltahuudon".  Meillä on kotona kaksi tammenlehvää joista toisen kantaja on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen toisen vielä sinnitellessä.
Väkeä alkoi valua alueelle jo torstaina. Meillä oli muutama oikein pitkämatkalainenkin vieraana.
Ottaen huomioon että pilkku-jouluviikonloppunamme on talvirengaspakko, oli meitä taas hyvä määrä paikalla. Vajaa neljäkymmentä päiväkävijää ja yli neljäkymmentä kausipaikkalaista. Enemmistöllä kausipaikkalaisia on neliskulmaiset pyörät, eli heitä ei talvirengaspakko koske.
On toki niitäkin kausipaikkalaisia jotka olivat pikku-joulun aikana noin neljän tuhannen kilometrin päässä.  Se on itselläkin haaveena, ollut jo muutaman vuoden.
Kilpailutime jouluruokailun. Iloksemme Kalliojärven Rantaravintola vastasi huutoomme. He olivat edullisia, mahdollisesti osaksi siksi että lupasin meidän kävelevän heidän puolelleen syömään. Toisilla oli kustannuksena ruuan ja henkilökunnan rahtaaminen Valtaalaan.
Olemme Solveig´in kanssa syöneet muutaman jouluaterian tänäkin vuonna. Suupohja jäi väliin kun oli henkilökohtainen este. Kehumatta omaa, oli Tarjan ja hänen porukkansa ruoka todella hyvää ja maittavaa. Vieraatkin mainitsivat asiasta.
Pikku-joulujuhlan pidimme paviljongissa. Vaikka touhuihmisistä yksi oli kaukana poissa ja toinen sairaana niin jäljelle jäänyt porukka hoiti homman kotiin. Joulutortut saimme valmiiksi paistettuina. Oli tietenkin iso apu lauantaille että Eija oli ne paistanut työnantajansa suostumuksella jo perjantaina isossa uunissa. Arpajaiset päätimme pitää pohjalaiseen tyyliin eli isosti. Olimme saaneet kohtuudella lahjoituksia ja todella sopivalla hinnalla arpapalkintoja, joten niden arvo oli huomattavasti yli saadun tuoton.
Itse ohjelma kulki totuttua rataa. Joullauluja yhteislauluna, sanoin jonkun sanan kiitokseksi menneestä vuodesta ja talkootöistä (muistaen mainita ensi vuoden uudet tuulet). Laulujen lomassa Kassu luki Jouluevankeljumin pohjalaisittain ja Kaisu Niemi esitti runon ja kertomuksen.
Ilta päättyi orkesteritansseihin.

Yhdistyksen Syyskokous

Syyskokouksessa oli hyvin väkeä paikalla. Jopa 45 äänivaltaista jäsentä. Ei se tietenkää mikään iso määrä ole suhteutettuna jäsenmäärään, mutta huomioiden faciliteetit kuten menneet vuodet ja vertailu yleensä muihin yhdistyksiin niin määrä oli hyvä.
Saimme jaettua ry:n ja oy:n toiminnan erilleen. Molemmissa on nyt oma hallitus joissa ei ole henkilöissä päällekkäisyyttä.
Olen tietenkin helpottunut, kun toiminnan jatkuvuudesta vastaa uudet ajatukset ja mielipiteet. Olen aina ollut sitä mieltä että kehitystä tapahtuu vain uudistumalla, ja jos kehitys loppuu, alkaa taantumus.
Sain kunnian toimia oy:n hallituksen ulkopuolisena sihteerinä ja kun vielä Kalervo Välimaa toimii yhdistyksen uskottunamiehenä Oy:ssä niin ry saa riittävästi tietoa toiminnasta ja tulevaisuuden näkymistä.
Itse ry:n kokous meni esityslistan mukaan. Pj:n vaalissa oli yksi ääni enemmän kuin oli äänivaltaisia paikalla mutta sekin selvisi pienen kyselyn jälkeen. Ei se niin helppoa ole kun on läsnäolo-oikeus mutta ei jäsenyyttä. Yritin kyllä tähdentää että vain..... Ensi kerralla vielä tarkemmin.

Siikatreffit Sexsjössä

Normaali syksyinen sateinen viikonloppu. Siikatreffien aikana on joskus tullut aina poislähdön aikana sunnuntaina räntää. Räntä vielä puuttuu mutta niin ajankohtakin on viikkoa alkuperäistä aikaisemmin. Väkeä on paljon ajankohta huomioiden ja järjestäjien kertoman mukaan suurin osa vieraita. Pohjanmaan yhdistyksestäkin kymmenkunta yksikköä.

Tuttuja odottamassa lasten saappaanheiton kisaa.

Tässä savuvustuspaikka, mökissä myös kenttäkeitin

Ristiäiset ohi

Niin kuin vähän odotettin: Jonathan Andreas. Tilaisuus oli kotona vain lähempien ja kummien läsnäollessa. Sama pappi toimitti ristiäiset kuin oli vihkipappina. Kotoisin Purmosta ja tunsi tietenkin appiukon; Purmon pitkäaikaisen kanttorin. Hänellä on hyvä ja tavallisen ihmisen ymmärrettävä ulosanti. Huomioi myös Annastinan toiveesta suomenkieliset vieraat.
Tarjoilu oli kotileivottua niin kuin on tottunut. Tytär on äitinsä veroinen leipomisessa. Ei anoppi eikä äiti häpeä leipomisillaan hekään. Hyvää oli. Poika jaksoi hyvin koko tilaisuuden. Kuvauksiin vähän kyllästyi ja ilmoitti sen tavallaan. Vaatteiden vaihdon ja pienen välipalan jälkeen taas kaikki OK. Isä sanoikin että totta kai poikaa harmittaa olla hame päällä (tarkoitti suvussa ollutta kastemekkoa). Kaikki hyvin, eikä nimi miestä pahenna. Andreas on poismenneen isomuffan ja sedän toinen nimi.

Ristiäiset

Nukutaan tämä yö ja sitten on Annastinan pojan ristiäiset. Saa nähdä kuinka käy. Tuleeko Jonathanista purjehtija vai karavaanari. Näillä näkymin on purjehdukseen enemmän potentiaalia. Nykyään alkaa sekin olla ympärivuotista. Jääpurjehdus on kova sana, kun normaali purjehdus ei onnistu.

Kuluu tietenkin vielä tovi ennenkuin ristiäisten päähenkilö seisoo omilla jaloillaan purjelaudan päällä. Mutta koska pojan isä on innokas purjehtija kaikilla mahdollisilla välineillä, niin odottaa sopii, että ennen muita harrastuksia tulee lautailuun mahdollisuudet.
Pääasia että on kivaa ja että saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Tämän päivän lapset eivät enää leiki kaarnaveneillä. Välineet ovat muuttuneet rivakkaa tahtia.
Niin, huomenna sitten kuullaan koko nimi. On hieman ennakkokuulumisia, mutta odotellaan rauhassa.

Teatteritaidetta

Kävimme katsomassa Jorma Ojaharjun "Valkoinen kaupunki". Harvoin on tullut niin petetyksi kuin tässä tapauksessa. Emme päässeet juoneen kiinni ollenkaan väliaikaan mennessä ja päätimmekin lähteä kotiin viettämään loppuilta paremmin meille sopivan ohjelman parissa.
En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää mitä tällä näytelmällä halutaan kertoa katsojille. Eikä tarvitse vaivautua selittämään, en kuitenkaan usko selityksiä.
Seuraavana oli vuorossa Seinäjoen Kaupunginteatterissa "Vampires". Ei siinäkään juoni innostanut. Vanha tuttu taru. Mutta puitteet olivat komeat. Niin lavastus, puvut kuin musiikkikin. Tätä pystyy suosittelemaan surutta kavereille. Aluksi oli musiikkin ääniatso valtavan kovalla mutta väliaijan jälkeen joko sitä hieman laskettiin tai korvat olivat tottuneet "meteliin". Kaikki selvisivät osistaan hyvin ja olivat hyviä laulajia. Muutama ääni ihan huippuluokkaa. Myös orkesterille pisteet.

Paluumatka Alsacesta

Viikko on takana, kaikki on mennyt odotusten mukaan. Tiedossa oli muutama kova ajopäivä, onneksi kuljettaja oli huippuhyvä. Osasi jaksottaa päivät sopivasti tauoilla ja pitkällä kokemuksella sekä ammattitaidolla sai matkat meille matkustajille niin helpoiksi kuin se olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista. Paljon on nähty ja koettu, bussimatka ainakin Ingvesin ja Antonin kyydissä antaa paljon sellaista mitä yksin matkustettaessa ei koe. Tulee kierrettyä ne oikeat paikat ja pysähdyttyä oikeisiin nähtävyyksiin.

Kuljettaja / matkanjohtalalta saatu kokemuksen tuoma tieto-taito on hintansa väärtti. Emme olisi kaksistaan vaunulla päässeet samaa matkaa läheskään tällä hinnalla, ja monessa risteyksessä olisi ihmetelty mihin nyt.

Niin kuin yllä olevasta teksitistä voi kuvitella, olemme tyytyväisiä hinta-laatu suhteeseen. Istun tätä kirjoittaessani laivan hytissä Travemünde-Helsinki välillä. Sää on suosinut loistavasti, siihen tuskin Anton on voinut vaikuttaa. Jos kerran oli pakko sataa niin sade oli silloin kun se aiheutti mahdollisimman vähän harmia. Yöllä ja bussissa istuttaessa.

Matkaseura oli kivaa. Kaikki tulivat sovittuna aikana kokoontumispaikoille ja olivat reippaita ja iloisia. Nautimme täysin siemauksin lomaviikostamme. Enää Helsingin kautta kotiin.

Alsace

Sunnuntaina lähdimme Vaasan Kaupungintalolta kohti uusia seikkailuja. Pääosin viime vuoden reissulta tuttua porukkaa. Nyt kun matka alkoi bussilla Vaasasta edellisen kerran lentomatkan sijaan, oli tunnelma tiiviimpi jo menomatkalla. Ingevin uusi auto ja kokenut kuljettaja Anton tekivät pitkähköistä päivämatkoista ihan siedettäviä. Kaikki ajat klaffasivat nappiin, olimme aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lautoille pääsimme suoraan ilman isompia odoteluja.

Saksan moottoritiet alkoivat olla toisena päivänä pitkäveteisiä mutta päivän päätteeksi pääsimmekin jo viinitielle. Moottoritiellä kulutimme autossa aikaa porukan esittelyllä, vitseillä ja filmiä katsoen. Välillä toinen matkanjohtja Pasi antoi netistä poimimiaan nippelitietoja paikoista joita ohitimme. Ja olihan meillä tietokilpailukin. "Kompakysymyksiin" piti keksiä kolmas vihje annettujen kahden lisäksi.

Illaksi tulimme perille Colmariin, Hotel Etap´iin. Huoneisiin pääsyn jälkeen lähdimme pienelle ensivitiitille paikalliseen vanhaan keskustaan. Löysimme hetken kierreltyämme saman bussin väkeä terassilta jonne jäimme viinilasilliselle. Sitten olikin jo mielestämme aika lähteä huilaamaan. Kova päivä vaikka ei ole tehnyt mitään. Jatkuu huomenna. Hyvää ötyä.

Synttärit oli ja meni

Vietimme Jukka Kujanpään 50-vuotisjuhlia joten oma juhlinta jäi tällä kerralla vähemmälle. Ei tietenkään ihan kokonaan. Solveig oli laittanut kukia ja auton SFC keulamerkin aamiaispöydälle. Kun sai minut ostamaan sen CRV:n niin toki uusi keulamerkki on paikallaan.

"Naamakirjassa" oli muutama onnittelu ja toki Lukkuhaassakin joku onnitteli.

Jukka oli kutsunut suvun ja työkaverit karavaanareitten lisäksi juhliinsa.

Portilla olleesta listasta kertyi matkakassaa 610 €, jonka luovutti Markus Kangasluoma. Jos menee oikein pitkälle niin riitä paluulippuun. Jos vain matkustaa Palosaaren ja Valtaalan väliä niin riittää moneen matkaan.

Itse olen lähdössä Alcaseen, Ranskaan viinimatkalle. Matka on Vaconin työporukan mutta meitä pääsi 5 karavaanaripariskuntaa mukaan, kaikki Lukkuhaan kausipaikkalaisia. Jos vain pääsen "langalle" matkan aikana niin kerron kuulumisia.

Syksy tulee, sipulit on nostettu autotallin seinälle kuivumaan. YT -treffit käyty, suraavaksi 50 -vuotissynttärit Lukkuhaassa ja heti perään viinimatka Alsaceen. Olen jo monesti kehunut edellistä matkaamme Ingvesin ja Antonin kanssa Gardaan, odotukset ovat aivan valtavat. Pian se nähdään. Ja sitten onkin toisen prinssin kastajaiset tulossa. Myös ajotaitomerkkisuoritukset, Lahden messut ja syystalkoot pitävät viikonloput kiireisinä.

Syyskokouksetkin ovat tulonpäällä. Ensin yhdistyksen ja sitten Liiton. Saa nähdä kuinka se meidän yhdistyksen nuorennusleikkaus jatkuu.

On masentavaa havaita kuinka ennen niin paljon liikkuneet karavaanarit ovat hyytyneeneet paikoillee, kausipaikalla on isot teltat kiinni vaunuissa ja täynnä tavaraa. Toisaalta polttoaineen korkea hinta on tehokas jarru. Vaikuttaa siltä että meillä Pohjanmaan Karavaanareissa jo pitkään ollut käytäntö olla järjestämättä ns. treffejä on ollut oikea. Lukkuhakaan tulee porukkaa normaalilla vuorokausimaksulla johon on yritetty järjestää jotain pientä ohjelmaa periaatteessa ilman ohjelmamaksuja. Tietenkin vieressä oleva suosittu tanssilava "vetää" oman osuutensa väestä.

Kesä meni, syksyn aikataulut tulevat

Lämmin kesä on kohtapuoliin takana. Uutisissa on puhuttu kovista ukkosista ja ukkossateista. Kumpiakaan ei ole sattunut kohdalle.

Syksy tuo omat menonsa niinkuin aina. Ei ole kahteen kuukauteen vissiin kuin yksi tyhjä viikonloppu.

Vanha fammuni tapasi sanoa; niin makaa kuin petaa. Eli se siitä. Onneksi on kivaa.

En ole ehtinyt Lukkuhakaankaan koko heinäkuun aikana. On kuulemma ollut hyvin vieraita. Ihan on portti jouduttu muutaman kerran sulkemaan. Kausipaikkojen myyntiä on koitettu rajata. Kesä-heinäkuulle ei ole myyty kuukausipaikkoja ollenkaan, että päivävieraat sopisivat sisään. Päätös vaikutti olevan oikea. Kyllä ne parikymmentä paikkaa portin takana olisivat tarpeeseen, varsinkin kun kausipaikkaakin jonottaa kolmisenkymmentä vaunukuntaa.

Tulevana viikonloppuna on kylätoimikunta tulossa kylään ja meillä on hallituksen kokous. Pitää yhdessä miettiä PTS:aa.

Tyttärenpoika

Odotettu päivä koitti. Vävy soitti että nyt alkaa tapahtua. Tulivat Pietarsaaresta Vaasaan synnyttämään kun Pietarsaaren synnytysosasto on loman takia kiinni. Kokkolassa oli ollut niin tyly kohtelu että eivät halunneet sinne vaikka olisi ollut lähempänä.

Ammulla kymmenen maissa lähtivät matkaan ja iltapäivällä kolmen aikaan tuli viesti että terve poika on tullut. Kaikki oli mennyt hyvin, poika, äiti ja isä voivat hyvin. Vaimolla yksi murhe vähemmän mietittävänä.

Asuntomessut Kokkolassa

Tuli käytyä, työn ja mielenkiinnon takia. Ei mitään järisyttävää tai uutta. Suihkutilat kiinnostivat erityisesti. Aikä vähän suihkuseiniä, ei ollenkaan suihkukaappeja, ikkunat roiskevesialueella, samoin osa ovenkarmista.

Valtavan isoja kohteita. Osin täysin käsittämättömän isoja. Ilmoitetut hinnat eivät edes viitteellisiä. Kaikki oli lasketettu kotioptimiohjelmalla eikä käytettyjä materiaaleja ollut huomioitu mitenkään. Laskelmat perustuvat keskivertoon jota sisustusarkkitehdit eivät vahingossakaan erehdy käyttämään.

Kuten sanottu, tuli käytyä ja ihmeteltyä milloin asuntomessut palaavat todellisuuteen ja esittelevät normaaleille perheille suunniteltuja kohtuukokoisia kohteita joissa on jotain uutta innovaatiota.

Tytär jaksoi kiertää koko päivän kuumuudessa viimeisillään raskaana, jo lasketun ajan ylittäneenä. Oli ekaa kertaa asuntomessuilla josta osaksi lisäinnostusta.

Jaakon -päivät

Tulimme Pietarsaareen lähinnä keskustelemaan Jaakon kanssa kiven heittämisestä. Mielestämme on aivan kohtuutonto heittää kylmää kiveä vielä, kun lomat ovat parhaassa käynnissä. Emme ole löytäneet oikeaa "ukkoa" eli nähtävästi mitään ei ole tehtävissä.

Solveig ja Annastina olivat torilla hikoilemassa, vävy kysyi halusinko veneretkelle. Tietenkin halusin.

Illalla menimme mukaan Jaakon -päivän rientoihin. Ilta päättyi polkupyöräralliin: Ajoimme sadetta pakoon vaunulle. Melkein voitimme. Ukkonen on kiertänyt meren kautta ohi.

Nyt olisi tarkoitus lähteä tämän päivän antia seuraamaan, katse on taivaanrannassa. Ei hyvältä näytä. Toivotaan parasta.

Huomenna Kokkolaan asuntomessuille.

Vuoden 2011 jazzit on takana

Tutun miehen ottaessa meidät vastaan Porin Pyrinnön pyörittämällä vaunualueella, koulun piha, saimme aivan loistavan nurmikkopaikan. Aika nopeasti vaunun paikoilleen asettamisen jälkeen lähdimme haistelemaan jazz-kadun tunnelmaa ja varaamaan konserttilippuja.

Keskitymme mieluummin vanhaan jazziin ja swingiin joita kuulee varmuudella klubilla ja sen gardenilla, eli pihaterassilla.

Vaikka sää oli ailahtelevaista, emme kastuneet kertaakaan. Pääosin oli normaalia suomalaista kesää.Vaunulle kuului ihan hyvin pääesiintymislavan musiikki. Oli volyyminamikat ruuvattu kaakkoon.

Naapureina oli kaksi nuorta paria asuntoautossa. Tosi mallikelpoisia nuoria.

Niin se pidennetty viikonloppu sujui kivoissa merkeissä ja lähdimme hyvillä mielin odottaman seuraavan vuoden tapahtumaa.

Ennen jazzeja tangoiltiin

Olimme Kuturannassa seuraamassa vuoden caravan-tangolaulukilpailua. Väkeä oli hyvin paikalla. Niin kuulijoita kuin esiintyjiäkin. Ensin valittiin loppukilpailuun pääsevät perjantaina ja sitten lauantaina kuninkaalliset.

Raati, joka muodostui kunnan edustajasta, SF-Caravan ry:n edustajasta, viimevuotisista voittajista ja paikallisen yhdistyksen edustajasta, saivat lopulta seuraavanlaisen järjestyksen.

Naiset: kuningatar Seija Koivula,

I-prinsessa Pirjo Oja ja II-prinsessa Paula Vapola

Miehet: kuningas Pekka Hildén, I -prinssi Unto Korpi ja II -prinssi Timo Mikkilä.

Tuomareitten kanssa oli helppo olla samaa mieltä.

Saa nähdä mitä ensi vuonna tapahtuu. Vähän on ilmassa ollut puhetta menneiden kymmenen vuoden voittajien keskinäisestä mittelöstä. Mitään ei järjestävä yhdistys, SF-Caravan Keski-Pohjanmaa ry, ole vielä kumminkaan päättänyt, odotellaan.

Vähän on ollut puhetta myös kilpailun laajentamisesta niin että alkusarjoja voisi olla muilla SFC alueilla ja loppukilpailu olisi vanhan kaavan mukaan Kuturannassa. Olemme kuulolla senkin suhteen.

Toimelias toukokuu

Toukokuussa on ollut niin paljon menoa ja vipinää että on kirjoittaminen jäänyt. Toukokuu alkoi kesän avauksella ja uusien Lukkuhaan kausisopimusten kirjoittamisella. Sitten oli kevätkokous ja äitienpäivätreffi, Porin liittokokous, isäntäkoulutus ja nyt viimeisenä viikonloppuna EA -koulutus.

Saatu vuoden alue palkinto on selvästi innostanut väkeä. Talkoissa oli viitisenkymmentä henkeä ja isäntäkoulutuksessa oli myös kivasti väkeä. Isäntälista on kahta nimeä vailla täynnä syksyyn asti. Lukkuhakaan olaan saamassa uusia ihmisiä Oy:n puolelle aktiivitoimijoiksi. Hyvältä näyttää.

Solveig kyselee auton vaihdon perään koko ajan. Pitäisi kuulemma vaihtaa auto ennen kesän lomaretkiä. Porin Kirjurinluotoon nyt ainakin pitää päästä, vaikka junalla. Joitakin Huiput alueita on näkemättä, niissä pitäsi käydä.

Liiton koulutus Keuruulla

SF-Caravan ry järjesti koulutustilaisuuden Hotelli Keurusselällä, koskien järjestötoimintaa ja turvallisuutta. Mielestäni oli hyvä ratkaisu pitää kaksi koulutusta samaan aikaan. Niin meiltäkin lähti porukka molempiin tilaisuuksiin, samalla kyydillä. Matkakustannuksissa puolet säästöä.

Turvakursseilla olivat "Tekton miehet", Markus Kangasluoma ja Esa Niemistö. Heiltä saamani palautteen mukaan tuli paljon uutta ajateltavaa. Lohduttavaa oli kuitenkin että ongelmat ovat samoja kautta koko Suomen.

Turvavälit ja "virattomat"sähköjohdot ovat suurimpia puutteita. Alueen turvallisuuteen on merkitystä myös mm. kaasulaitteiden koeponnistuksella. Viimevuonnakin löydettiin ainakin yksi letku joka oli kuivunut ja hapero. Nestekaasu on ilmaa raskaampaa valuen kaasukotelon alle jossa reunan ulkopuolella on useasti ulkotuli odottamassa katastrofia.

Liiton kouluttajat sporrasivat luentoja kuulevat aktiiviseen toimintaan alueille palattuaan. Tämä on tietenkin oikein ja ymmärrettävää varsinkin nyt kun Liitolla on vuoden teemana turvallisuus. On myös paljon kivempi saada otsikoita mediaan aktiivista turvallisuustyöstä kuin vahingoista.

Itse olin Järjestökurssilla. Osin minulle uutta ja osin unohtunutta tietoa oli sielläkin jaossa. Selväksi tuli jälleen se karavaanareiden iso kirjo ja ikäjakauma josta syystä oli niitä kuula-kärkikynän käyttäjiä ja tämän päivän tietotekniikan käyttäjiä. Toiminnanjohtaja kertoi että mm. uusista jäsenistä noin 60 % ilmoittautuu netin kautta.

Tein tarpeen mukaiset muistinpanot saamaani kurssimateriaaliin, että uudet opit tulevat käyttöön jatkossa.

Tulevaisuuden seminaari

Olimme kutsutut kuulemaan Liittomme ajatuksia mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista ja etenkin niitä koskevista muutosehdotuksista.

Väkeä oli hyvin paikalla. Kaikilla tuntui olevan halu lähteä puhtaalta pöydältä, vanhoja ei pahemmin muisteltu. Hyvä näin.

Yhdistyksemme toinen edustaja oli ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa puheenjohtajapalaverissa niinkuin näitä ennen kutsuttiin. Hänellä oli isot odotukset, mutta ei näin isossa porukassa mikään muutu sivua kääntämällä. Liiton puheenjohtajakin totesi loppupuheessaan että pienin askelin tarvittavat asiat muuttaen, ei ryminällä.

Porukka jaettiin seitsemään keskusteluryhmään ja tuntui että kaikilla oli annettavaa liittohallitukselle jatkoa suunniteltaessa. Joillakin ryhmillä oli erittäin paljonkin hyviä ehdotuksia harkittavaksi.

Paljon puhuttiin talkootöistä ja niiden tekijöistä. Loppuhuipennuksessa niin meidän rivijäsenten kuin Liitonkin puolelta todettiin että puhutaan mitä puhutaan mutta positiiviseen henkeen. Talkooväkeä on aina tarvittu ja se on toiminnan tuki ja turva sekä pitää kustannukset kurissa. Samaten keskusteltiin kausipaikkalaisista. Joidenkin mielestä he ovat toiminnan esteenä. Omivat paikat, komentavat päivävieraita ja maksavat alhaista hintaa. Oli toki paljon myös vastakkaisia ajatuksia. Itsekin kuulun niihin. Kausipaikkalainen on isona apuna monessa. He maksavat kausimaksullaan suuren osan kiinteistä kuluista, he (iso osa) pitävät paikat kunnossa ja ovat isäntätehtävissä. Miettikää itse miltä tuntuisi tulla alueelle joka on ihan tyhjä, portilla laatikko jossa leirintäkortti ja pankkisiirto. En minä vissiin ainakaan jäisi. Kun alueella on kausipaikkalaisia niin sinne on kivempi jäädä. Ja karavaanarihan on sosiaalinen yksilö, saunassa on helpompi vääntää tikusta asiaa kun siellä on joku toinenkin.

Kaiken kaikkiaan jäi mielikuva, että liittohallitukselta tulee nyt hyvä ja hyväksyttävä esitys kunhan saavat asian valmiiksi esiteltäväksi kokoukselle, mahdollisesti marraskuussa. Liiton puheenjohtaja kevensi vielä vähän lisää kertoessaan että ihan kaikkia asioita ei oltu tarkoitettukaan muuksi kuin provokaatioksi. Kuulemma irroittaa kielenkannat hyvin. Tällainen provokaatio oli muunmuassa jäsenen liittyminen suoraan Liittoon ilman paikallisyhdistystä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan syysliittokokousta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä että ajan hengessä on pysyttävä mutta jalat maassa.

Lukkuhaka Vuoden SFC-Alue

He jotka minut tuntevat ja ovat olleet aktiivisesti SF-Caravan Pohjanmaa ry:n toiminnassa mukana, voivat varmaan hyvin uskoa mitä sisälläni on liikunut niiden parin viikon ajan kun olen asiasta tiennyt.

On tätä odotettu, myönnettäköön. Kokonaisuus on mitä mainioin. Yhteistyö ja synergiaedut on hyödynnetty mielestäni hyvin. Kylätoimikuntakin on ollut hyvin mukana. Saimmehan kyläläisille tievalaistuksen ja pikipäällysteen. Toki kunnan ja EU:n myötävaikutuksella, mutta tuskin niitä ilman Kalliojärven Viihdekeskusta olisi tehty.

Tuntuu ihan siltä kuin olisi päässyt välitavoitteeseen. Toivottavasti sopivaa jarrutusta löytyy jos innostun liikaa. Laakereille ei saa kuitenkaan jäädä lepäämään, se tietää edistyksen loppumista.

Olen joka otteessa kiittänyt Isonkyrön kuntaa ja erityisesti kunnanjohtaja Toivolaa sekä tietenkin Harri Maunukselaa. Tehdään se nyt taas kerran. Heille molemmille kuuluu iso osa tästä tittelistä.

Loman loppu lähenee

Hyvin on pärjätty. Ei ole auringon polttamaa paikkaa vaikka koko aika on ollut periaatteessa pilvetöntä. Aamupilviä on ollut taivaanrannassa mutta ei estämässä auringon palvontaa. Minulle jo pari tuntia makuuta on aivan ylipääsemättömän rajoilla.

Kaksi yötä kotiinlähtöön, Turun Messut avataan tänään. Hilkulla oli etten ehtinyt sinnekin. Toisella kertaa sitten. Tämän loman eteen tehtiin hartiavoimin töitä, ei meinannut millään saada asioita "natsaamaan" ja kun kun ne lopuksi lonksahti paikoilleen, ei Turun Messuviikoloppu käynyt edes mielessä.

Olen seurannut tilanteita kotoSuomessa pitkin aikaa kun on tämä "Omppu" mukana. Niin uutisten, kelikamoroiden kuin "naamakirjankin" välityksellä. Kovin on ollut talvista säätä.

Paljonko mahtaa olla vaununkatolla lunta? No pakkaslumi on onneksi kevyttä ja suojasäällähän se sulaa pois.

Niin aika kuluu

Taakse ovat jääneet niin Pikku-Joulut kuin Uusi-Vuosikin. Pohjanmaan karavaanareitten pikkujoulujuhla kokosi paviljongin täydeltä väkeä. Oli kiva kun porukkaa tuli kylmästä huolimatta. Ruoka riitti ja ns keittiöhenkilökunta ansaitsee kiitokset, melkein kehut. Ilmalämpöpumppu sai tilan lämpöiseksi kun väkimäärä antoi lämpönsä pumpun käyttöön.

Uudesta vuodesta ei minulla ole mitään havaintoa. Me vaihdoimme vuotta Senaatin torilla Paula Koivuniemen ja Vesa-Matti Loirin kanssa. Väkeä oli aivan uskomattomasti ja ilotulitus näyttävä. Pari tuntia kun seisottiin lenkkitossuissa lumihangessa, alkoi varpaita kipristää.

Aamulla lähdimme sitten lämmittelemään etelän aurinkoon.

Täällä on ollut tähän mennessä kaikki hyvin. Takassa ei ole ollut tulta eikä lumitöitä ole tehty. Rauhallisin mielin odotamme seuraavaa aamua tietäen että Lukkuhaan vakioasukki on tullut takaisin omalta lomaltaan.

Hyvää Uutta-Vuotta kaikille

PS Kunhan palaan täältä ihmisten ilmoille on minulla uutta kerrottavaa. Käykää katsomassa 14.1. klo 17 jälkeen