Talotyömaa

Rakennus etenee, Alakerran lattiavalu on tehty. Tiilet kohta katolla. Muutoin on ollut kaikenlaista ajankulua, Käyty monen monessa konsertissa kuuntelemassa eniten joulumusiikkia,
On lähtökynnys alhaalla kun asuu kaupungissa.
On myös valmisteltu joulun viettoa. Menemme koko porkka Tommin appelaan Maksamaalle. Ruokailu vähän nyyttikestin mukaan, ennakkoon sovituin ruoka-ainein. Toki isännät kantavat vuorollaan vastuun illan kulusta.

Hitaanlaisesti etenee

Vuosi mennyt, kellarin elementit paikallaan. Kunhan jälkivalut saatu tehtyä niin tulee yläkerran puuelementit.
Nyt jo alkaa tuntua siltä että vain yksi joulu enää väliaikaisosoitteessa.
On ehditty kiertää maailmaa odotellessa. Ja vaihdettu matkailuvaunu matkailuautoksi vaikka olimme ehdottomasti vaunuihmisiä. Ja sitten vielä merkkiasia. Suosittu aina Pohjoismaisia merkkejä varmuuden vuoksi, Kuinka ollakaan tuli tuo pefletti kuitenkin hankittua. Olen puolustautunut sillä että olen nukkunut Lappeen metsissä helmikuun pakkasilla teltassa. Jos ei tarkene, on vika kipinämikossa.

Vihdoin liikettä tontilla

Kävimme katsastamassa tilanteen.
Vaihtolava on tuotu purkujätettä varten, samoin työkaluvarasto oli tulossa. Tästä se sitten lähtee.
Ensin poistetaan syksyllä asennetut pihakivet että säilyvät kunnossa.
Tontilla on asuntovaunu ja pihasauna. Luulen että viihdyn työmaata seuraten hyvin paljon tulevan vuoden aikana.
Kasvihuone on kasattava ensi töiksi kun tulemme lomamatkalta kotiin.



Seuraavat tekstit tulevatkin sitten Alppi-maise-mista. Toivottavasti sääennustukset eivät pidä paikkaansa. Kurjaa jos sateesta lähtee  sateeseen. Jää huikeat maisemat vaisuksi.
Tiistaina lennämme Zürichiin, jonka lentokentällä Anton odottaa.

Urakkasopimus

Tänään kirjoitettiin lopultakin urakkasopimus palaneen talon purusta ja uuden tekemisestä. Huomionarvoista on että sama mies joka suunnitteli talomme 35 vuotta sitten oli edelleen nauhoissa kiinni. Vanhoja tuttuja jo ollessani erään rakennustoimiston palkkalistalla ja edelleen parissa talotehtaassa.
Urakkasopimuksen mukaan talo on valmis helmikuussa 2018, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ja rakenteet kuivuvat ennen pinnoituksia. Niin kiire meillä ei ole että emme voisi odottaa rakennuskosteuden poistumista. Tunnen yhden jolla on kosteusmittaukseen tarvittavat laitteet ja taidot. (Asuu meillä.)
Vaikea ymmärtää miten joillakin on vaikeuksia päästä sopimukseen vakuutusyhtiön kanssa. Vika täytyy olla henkilökemioissa ja ylimitoitetuissa vaatimuksissa. Meillä ja vakuutusyhtiöllä (Lähi-Tapiola) on sujunut kaikki ilman minkään laista kränää. Ihmetykseni oli suuri kun vakuutustarkastaja sanoi heti kättelyssä että betonista kellaria ei aleta kuvaamaan vaan tehdään sekin uusi.
Saamme siis tämän päivän rakentamismääräykset täyttävät rakenteet 35 vuotta vanhojen tilalle.
Odotan innolla rakentamisen alkua.
Tästä lähdetään.

Uusi alku

Ehti vierähtää pitkähkö aika edellisestä kerrasta. Aktiivi karavaanariaika on loppunut ja talo on palanut. Täytin kolmisenkymmentä vuotta allakan karavaanarien ehdoilla ja kokouksilla. On ollut hämmentävää kun on voinut mennä perhe ja suku sekä vanhat kaverit edellä. Ja osallistua kaikenlaisiin tapahtumiin ja matkoille ilman esteitä.
Haaveena ollut ja yhä oleva talven vietto Välimeren rannalla on vielä listalla.

Siitä tulipalosta
Valmistauduttiin Joulun odotukseen. Heitin jatkojohdon parvekkeelle että saisimme parveke-kuuseen valot. Näin oli tehty jo vuodesta toiseen. Menimme kellariin hakemaan jouluvaloja laatikoista. Solveig kysyi kesken kaiken olinko käyttänyt tulitikkuja. Vastattuani "en", lähti hän kiertämään taloa. Kellarin portaita noustessaan näkyi parvekkeella tuli. Outo haju johtui näin jälkeenpäin huomattuna sähköpalosta. (Asian huomasi poliisin tutkija aika nopeasti) Muovisesta jakorasiasta lähtenyt tuli pääsi ulkoverhouslaudan taakse ilmarakoon ja nousi patsaana päätykolmioon ja siitä hyvin tuuletettuun välikattotilaan. Vartissa oli tuli jo toisesta päädystä ulkona.
Olimme niin ällikällä lyötyjä, että kannoimme kattilalla vettä keittiön hanasta. No senhän ymmärtää kuinka suuri apu siitä oli.
Suurkiitokset palomiehille jotka pelastivat mm. taulut ja valokuvat.
Tolossa oli ns. täysarvovakuutus joka tahtoo sanoa että vakuutusyhtiö tekee rakennuslupapiirustusten mukaisen uuden talon.
Perjantaina menneellä viikolla oli urakkatarjousten läpikäynti. Viikon päästä menee kaivinkone tontille. Siitä se sitten alkaa.

Viinimatkalla jossain Euroopassa

1. päivä

Vaconin yllätysmatka 20.-27.8.

Sunnuntaiyönä normaalia aikaisemmin sänkyyn. Aamuyöstä herätys neljän jälkeen. Aamulla pitää olla lentokentällä kello kuusi ja sitä ennen auto vietävä kaupunkiin odottamaan kotiinpaluuta Vaconin ja Ingves Matkojen viinimatkalta jostain Euroopasta, who knows.

Vaasan lentokentällä olikin Vaconin työntekijäkerhon puolesta puuhamies Pasi Salonen jakamassa lentolippuja. Jos joku ihmettelee mitä teimme Vaconin matkalla niin karavaanarit ovat olleet täydentämässä vahvuutta monena vuonna, mekin lähdemme kolmannelle matkalle.

Ensimmäinen vihje. Lento oli Helsingin kautta Frakfurtiin. Frankfurtin kentällä  oli Ingvesin monitoimimies Anton vastassa. Vei meidät linja-autolle ja ennen kuin tehtiin mitään muuta, otimme kuohuviinilasillisen matkan kunniaksi. Nyt alkoi hahmottua sama vanha tuttu ”jengi” jonka kanssa olimme tehneet jo kaksi viinimatkaa aikaisemmin. Toki jokin uusi kasvo oli mukana ja toisaalta muutama edellisen matkan seuralainen vastaavasti puuttui.

Salamyhkäisyyden vallitessa jatkui matkamme kohti länttä. Kävimme luostarissa, Kloster Eberbach, saimme suo­menkielisen opastuksen luostarin vaiheista. Muun muassa tiedon että Ruotsin vallan aikana oli ruotsalaiset ja suomalaiset sotilaat juoneen luostarin viinivaraston tyhjäksi. Vaatimattomat 400 000 litraa. Ovat alkaneet uudelleen viininteon joten saimme maistiaisia kolmesta erilaisesta valkoviinityypistä. Pääasiassa Riesling-seutua. Joku osti kotiinvietäväksikin. Me olemme paremmin ”punkun” ystäviä.

Vajaan kahdenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme pieneen kaupunkiin, Rüdesheim, jossa yöpyisimme pari yötä. Paikka oli kiva idyllinen viiniseudun keskittymä Rhein –joen varressa. Valtavasti erilaisia  ja –tasoisia ruokapaikkoja ja matkamuistomyymälöitä. Kävimme illalla yhdessä syömässä mitä mitäkin kukin halusi. Joku söi sianpotkaa, toinen lehmän vatsaa ja muut jotain muuta. Jälkiruuaksi paikallisesta brändystä ja kahvista tehtyä ”Irish Cofin” vastinetta. Se oli hyvän makuinen. Tehtiin pöydässä alkaen brändyn liekityksestä kupeissa.

Nämä valmiiksi mietityt osiot ovat juuri bussimatkojen suola. Karavaanari kun tulee pitkän ajomatkan ja muutaman eksymisen jälkeen perille niin mennään omaan vaunuun tai ehkä istutaan toisen karavaanarin kanssa hetki iltaa mutta paikallisuus jää vähälle. Karavaanarin suurin ”synti” hosuminen on myös tipotiessään. Ammattikuljettaja ottaa sen sen ajan joka tarvitaan ja pitää riittävät tauot sopivilla kiinnostavilla paikoilla.

Nyt on iltamyöhä ja yritin nukkua kun edellinen yö jäi lyhyeksi, vain pari tuntia sikeätä unta. Mutta ei tullut nukkumisesta mitään kuuma hiostava ilma ja saksalinen torvimusiikki kadulta pitävät huolen että uni ei tule, siispä nousin kirjoittamaan tätä.

Aamulla aamupalan jälkeen mennään kuulemma reippailemaan, käskettiin laittaa säähän sopivat vaatteet ja mukavat kävelykengät. Saa nähdä minne mennään, pieni aavistus on päivällä nähdynn perusteella.

Palaamisiin.

YT-treffit Sexsjö

Sää oli prikulleen sitä mitä tiedotus oli luvannut. Ei pölissyt kok viikonloppuna. Perjantaina kun joukkueemme kävi vähän ottamassa tuntumaa pelialustaan, oli se vielä suhteellisen kova.
Paikallinen PJ kutsui YT:n pj:t kokoukseen jo kello 17 vaikka kaikki eivät olleet vielä edes tulleet. Normaalien YT asiioiden lisäksi keskustelimme Liiton lehdestä tulleesta asiasta koskien alueilla lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä. Koska asiat ja mielipiteet olivat aika yhteneväisä, päätimme että Borén vastaa kaikkien puolesta YT:n nimissä. Aamulla pelien alettua oli kaikki kentät pehmeitä ja osittain pallot painuivat putoamiskohtaan. Tilanne oli kuitenkin kaikille sama. Järjestäjät olivat tehneet kolme kenttää josta syystä pelit etenivät suhteellisen sutjakkaasti. Pelit menivät paljon ristiin, neljä joukkuetta voittivat neljä peliä kuudesta.

Palkitut joukkueet, pääsin kuvaan mukaan kiertopalkinnon vastaanottajana

Heidän keskinäiset ottelut johtivat lopputulokseen. Pohjanmaa I, Suupohja II ja Seinäjoki III. Neljänneksi jäänyt Järviseutukin voitti neljä ottelua. Heillä oli ns. sekajoukkue koska yksi pelaaja oli Keski-Pohjanmaan yhdistyksestä.
Sateen jatkuessa saimme kakkukahvit ja ilta päättyi yhden miehen orkesterin pyörittämiin tansseihin. Sunnuntain ollessa sään puolesta samaa sadetta, alkoi väki poistua jo aamupäivällä, mekin ennen puoltapäivää.

Herättäjäjuhlat Isossakyrössä

Vuosi on kulut asian tiimoilla. Kokoustettiin ja katsastettiin paikkoja 14 kertaa ennen varsinaista tapahtumaa ja kerran sen jälkeen (loppupalaveri Lukkuhaassa saunoen).
Paljon erilaisia asioita piti huomioida, onneksi mukana oli sellaisia jotka olivat olleet jo monesti mukana. Saimme pohjatietoa edellisistä kerroista. Lähinnä Ylistaro, Seinäjoki ja viimevuotinen Oulu.
Matkailuajoneuvoalueelle piti varautua 300 yksikön tuloon.
Meitä oli paikoituksessa 7 henkilöä, Lukkuhaan vakioporukkaa. Itse paikoitus sujui hyvin ja joustavasti.  Turvavälit saatiin hyvin pidettyä ja kolme vuotta heinällä ollut pelto kantoi hyvin kun sademäärä oli vähäinen.
Kiitos avun antaneille. Olimme saaneet paljon kiitosta koko liikennetoimikunnan osalle. Yksi rouva oli tehnyt valituksen "ystävänsä" puolesta. Täysin väärin perustein ja aiheettomasti. Tarkistettuani tosiasiat eri tahoilta, myös itse kohteelta. Hänen verioansa oli täysin erilainen kuin valitksen tehneen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensi vuonna on Keski-Pohjanmaan karavaanareitten vuoro menä apuun Haapajärvelle. Siellä on kuulemma isommat haasteet ja pitemmät välimatkat.

Liittokokous Rovaniemi

Olemme ensimmäistä kertaa matkassa yhden kokouksen taktiikalla. Huomenna on vasta se kokouspäivä, että siitä sitten myöhemmin.
Tänään on ollut tunne, että aikataulua on täytetty väkisin. Aamukymmeneltä avasi PJ Hämäläinen pelin siirtämällä oman osuutensa lopusta alkuun, Suomen jääkiekko-ottelun takia. Hän kertoi ajankohtaisista asioista, kuten kesän tapahtumat. Venäjälle on kuulemma lähdössä iso porukka. Toivottavasti selviävät tullista ennenkuin tapahtuma on ohi. Ensi vuonna "valkeat yöt" ovat kuulemma Suomessa vastavierai-suuden nimissä. Päätös oli ollut niin nopea, että asiat ovat vielä hieman haarukassa. Oman osuutensa saivat tietenkin PM-päivät FICC ja Kalottipäivät.
Juhan jälkeen pääsivät liittohallitusehdokkaat esille. Teimme YT:n puitteessa päätöksen äänestämiskäyt-täytymisestämme tulomatkalla linja-autossa. Mielestäni päätöstämme ei ole tarvetta muuttaa.
Tentin lopussa piirimyyjä Rakkola kysyi ehdokkaiden mielipidettä alueraston rahanjaon periaatteesta ja lähinnä sen käyttämisestä vain alueitten hyväksi. Alueettomat yhdistykset jäävät kuulemma paitsioon. Ote liiton säännöistä
3 §  
Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto:
a) .....
b) osallistuu matkailuajoneuvojen käyttöön tarkoitettujen alueiden kehittämiseen, .....

eli juuri tätä tarkoitusta varten on rahasto perustettu ja "korvamerkitty".
Minnan kanta oli mielestäni paras koko porukasta. Yllä oleva huomioituna, lisättynä myöhemmin tehdyllä mahdollisuudella anoa avustusta muuhun toimintaan. Mahdollisuutta ei kuulemma ole juuri käytetty. Eli se siitä.
Edelleen tuli esille moneen otteeseen muutaman henkilön taholta karavaanarialueitten käyttö kaikkien leirintämatkailijoiden hyväksi. Esimerkkinä mm. että melkein kaikki karavaanarit ovat alkaneet telttailijoina. So What. Suutari pysyköön lestissään. Olen jo moneen otteeseen toitottanut että kunhan ajaisimme ensin omat asiamme kunnialla niin sitten he jotka haluavat ajaa muilla keinnoin kuin matkailuajoneuvoilla liikkuvien asioita, voivat perustaa uuden liiton sitä varten.
Ei siitä saa lisäarvoa valtiovallankaan puolelta jos huseeraa joka puolella keskittymättä olennaiseen.
Kuulimme ajokorttiuudistuksesta. Sillä on tulossa paljon uutta, niin sutta kuin sekundaa. Se on niin kimurantti asia että palaan siihen myöhemmin kun saan mustaa valkoiselle muistin vahvikkeeksi. Vaunukäsitys on muuttumassa totaalisesti. Parikymmentämetriäpitkiä vaunuja on tiulossa kymmenenmetrin ruutuun. Jo vuosia sitten Norjassa näkemämme puoliperävaunut tulevat Suomeen.
Sitten alkoi se jääkiekko. Ja samaan aikaan luento vieraanvaraisuudesta. En saanut oikein punaisesta langasta kiinni. Rinnastukset kodin ja SFC-alueen välillä menivät yli hilseen. Toki sieltä sokeakin kana löysi jyvän sieltä täältä.
Nyt on saunan vuoro ja sitten jatketaan iltaa. Palaamisiin.

Tulevaisuudenseminaari Siuntio

SF-Caravan ry on järjestänyt tapaamisen paikallisyhdistyksien puheenjohtajille ja muille asian osaisille koskien harrastuksemme tulevaisuuden suunnittelua. Lauantai meni ryhmätöissä. Huomenna sunnuntaina puramme ne ja saamme varmaan tulokset joskus myöhemmin käyttöömme.
Päivän päätteeksi antoi puheenjohtaja Hämäläinen vähän "iltapalaa", kertoen mm. kesällä tulleesta TV sarjasta ja että sarja jatkuu tulevana kesänä. Hän pesi vielä kerran kätensä niin osata kuin liitonkin puolesta kyseisestä ohjelmasta ja kertoi että mitään ei ole tehtävissä.
Seuraavaksi puheenjohtaja toi esille ulkolaiset vieraat. Heitä kuulemma on tulossa, haluamme tai emme. Hän puhui kauniin sanakääntein venäläisten suurista rahoista ja että he ovat hyvin saman kaltaisia kuin me, puhuvat vain eri kieltä. Salista tuli muutama kommentti eri puolilla Suomea olleista ulkolaisista vieraista. Ja vielä varmuuden vakuuksi, että puhuttuvaa riittäisi, otti hän puheeksi liiton nimen uudistamisen ja toimiston siirron Helsinkiin.
Näillä mietteillä lähdimme syömään ja valmistautumaan illan viettoon. Palaan asiaan kunhan ryhmätyöt on purettu.

Uusi-vuosi

Vuosi vaihtui niin kuin tavallisesti Lukkuhaassa. Noin 80 henkeä paikalla. Ohjelma normaaliin tapaan. Olemme kierroksella ennen lomamatkalle lähtöä. Uusikaarlepyy ja Solveig´in sisko perheineen ja siltä Pietarsaareen Annastinan porukan luo. Pikku-poika on jo aika moinen klimppi ja paapan mielestä tietenkin maailman paras niin kuin edellinenkin lapsenlapsi. Olen kuullut että paapat ja isoäidit saavat ampua reilusti yli.
Perjantaina sitten koneeseen ja pariksi viikoksi Teneriffalle. Katkos tulee hyvään rakoon. Jaksaa toivottavasti sitten taas pakertaa.
Vähän jännittää minne ollaan menossa. Ostimme heikkona hetkenä Anfilta etukäteislomaviikkoja ja niden hotellit eivät välttämättä ole kirkon tai torin vieressä.
Samaan aikaan kun huilaamme etelän lämmössä, on porukka Turun messuilla esittelemässä Kalliojärveä. Saimme messuita ilmaisen paikan vuoden  aluevoiton johdosta ja luvan esitellä myös yhteistyökumppa-neita. Toivottavasti satsaus näkyy ensi vuoden kävijämäärissä.

Karavaanareitten pikku-joulu
Olemme jo muutaman vuoden viettäneet pikku-joulua sinä viikonloppuna joka on lähinnä itsenäisyyspäivää. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli keskellä viikkoa, joten jätin pois juhlan alusta "Veteraanin iltahuudon".  Meillä on kotona kaksi tammenlehvää joista toisen kantaja on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen toisen vielä sinnitellessä.
Väkeä alkoi valua alueelle jo torstaina. Meillä oli muutama oikein pitkämatkalainenkin vieraana.
Ottaen huomioon että pilkku-jouluviikonloppunamme on talvirengaspakko, oli meitä taas hyvä määrä paikalla. Vajaa neljäkymmentä päiväkävijää ja yli neljäkymmentä kausipaikkalaista. Enemmistöllä kausipaikkalaisia on neliskulmaiset pyörät, eli heitä ei talvirengaspakko koske.
On toki niitäkin kausipaikkalaisia jotka olivat pikku-joulun aikana noin neljän tuhannen kilometrin päässä.  Se on itselläkin haaveena, ollut jo muutaman vuoden.
Kilpailutime jouluruokailun. Iloksemme Kalliojärven Rantaravintola vastasi huutoomme. He olivat edullisia, mahdollisesti osaksi siksi että lupasin meidän kävelevän heidän puolelleen syömään. Toisilla oli kustannuksena ruuan ja henkilökunnan rahtaaminen Valtaalaan.
Olemme Solveig´in kanssa syöneet muutaman jouluaterian tänäkin vuonna. Suupohja jäi väliin kun oli henkilökohtainen este. Kehumatta omaa, oli Tarjan ja hänen porukkansa ruoka todella hyvää ja maittavaa. Vieraatkin mainitsivat asiasta.
Pikku-joulujuhlan pidimme paviljongissa. Vaikka touhuihmisistä yksi oli kaukana poissa ja toinen sairaana niin jäljelle jäänyt porukka hoiti homman kotiin. Joulutortut saimme valmiiksi paistettuina. Oli tietenkin iso apu lauantaille että Eija oli ne paistanut työnantajansa suostumuksella jo perjantaina isossa uunissa. Arpajaiset päätimme pitää pohjalaiseen tyyliin eli isosti. Olimme saaneet kohtuudella lahjoituksia ja todella sopivalla hinnalla arpapalkintoja, joten niden arvo oli huomattavasti yli saadun tuoton.
Itse ohjelma kulki totuttua rataa. Joullauluja yhteislauluna, sanoin jonkun sanan kiitokseksi menneestä vuodesta ja talkootöistä (muistaen mainita ensi vuoden uudet tuulet). Laulujen lomassa Kassu luki Jouluevankeljumin pohjalaisittain ja Kaisu Niemi esitti runon ja kertomuksen.
Ilta päättyi orkesteritansseihin.

Yhdistyksen Syyskokous

Syyskokouksessa oli hyvin väkeä paikalla. Jopa 45 äänivaltaista jäsentä. Ei se tietenkää mikään iso määrä ole suhteutettuna jäsenmäärään, mutta huomioiden faciliteetit kuten menneet vuodet ja vertailu yleensä muihin yhdistyksiin niin määrä oli hyvä.
Saimme jaettua ry:n ja oy:n toiminnan erilleen. Molemmissa on nyt oma hallitus joissa ei ole henkilöissä päällekkäisyyttä.
Olen tietenkin helpottunut, kun toiminnan jatkuvuudesta vastaa uudet ajatukset ja mielipiteet. Olen aina ollut sitä mieltä että kehitystä tapahtuu vain uudistumalla, ja jos kehitys loppuu, alkaa taantumus.
Sain kunnian toimia oy:n hallituksen ulkopuolisena sihteerinä ja kun vielä Kalervo Välimaa toimii yhdistyksen uskottunamiehenä Oy:ssä niin ry saa riittävästi tietoa toiminnasta ja tulevaisuuden näkymistä.
Itse ry:n kokous meni esityslistan mukaan. Pj:n vaalissa oli yksi ääni enemmän kuin oli äänivaltaisia paikalla mutta sekin selvisi pienen kyselyn jälkeen. Ei se niin helppoa ole kun on läsnäolo-oikeus mutta ei jäsenyyttä. Yritin kyllä tähdentää että vain..... Ensi kerralla vielä tarkemmin.

Siikatreffit Sexsjössä

Normaali syksyinen sateinen viikonloppu. Siikatreffien aikana on joskus tullut aina poislähdön aikana sunnuntaina räntää. Räntä vielä puuttuu mutta niin ajankohtakin on viikkoa alkuperäistä aikaisemmin. Väkeä on paljon ajankohta huomioiden ja järjestäjien kertoman mukaan suurin osa vieraita. Pohjanmaan yhdistyksestäkin kymmenkunta yksikköä.

Tuttuja odottamassa lasten saappaanheiton kisaa.

Tässä savuvustuspaikka, mökissä myös kenttäkeitin

Ristiäiset ohi

Niin kuin vähän odotettin: Jonathan Andreas. Tilaisuus oli kotona vain lähempien ja kummien läsnäollessa. Sama pappi toimitti ristiäiset kuin oli vihkipappina. Kotoisin Purmosta ja tunsi tietenkin appiukon; Purmon pitkäaikaisen kanttorin. Hänellä on hyvä ja tavallisen ihmisen ymmärrettävä ulosanti. Huomioi myös Annastinan toiveesta suomenkieliset vieraat.
Tarjoilu oli kotileivottua niin kuin on tottunut. Tytär on äitinsä veroinen leipomisessa. Ei anoppi eikä äiti häpeä leipomisillaan hekään. Hyvää oli. Poika jaksoi hyvin koko tilaisuuden. Kuvauksiin vähän kyllästyi ja ilmoitti sen tavallaan. Vaatteiden vaihdon ja pienen välipalan jälkeen taas kaikki OK. Isä sanoikin että totta kai poikaa harmittaa olla hame päällä (tarkoitti suvussa ollutta kastemekkoa). Kaikki hyvin, eikä nimi miestä pahenna. Andreas on poismenneen isomuffan ja sedän toinen nimi.

Ristiäiset

Nukutaan tämä yö ja sitten on Annastinan pojan ristiäiset. Saa nähdä kuinka käy. Tuleeko Jonathanista purjehtija vai karavaanari. Näillä näkymin on purjehdukseen enemmän potentiaalia. Nykyään alkaa sekin olla ympärivuotista. Jääpurjehdus on kova sana, kun normaali purjehdus ei onnistu.

Kuluu tietenkin vielä tovi ennenkuin ristiäisten päähenkilö seisoo omilla jaloillaan purjelaudan päällä. Mutta koska pojan isä on innokas purjehtija kaikilla mahdollisilla välineillä, niin odottaa sopii, että ennen muita harrastuksia tulee lautailuun mahdollisuudet.
Pääasia että on kivaa ja että saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Tämän päivän lapset eivät enää leiki kaarnaveneillä. Välineet ovat muuttuneet rivakkaa tahtia.
Niin, huomenna sitten kuullaan koko nimi. On hieman ennakkokuulumisia, mutta odotellaan rauhassa.

Teatteritaidetta

Kävimme katsomassa Jorma Ojaharjun "Valkoinen kaupunki". Harvoin on tullut niin petetyksi kuin tässä tapauksessa. Emme päässeet juoneen kiinni ollenkaan väliaikaan mennessä ja päätimmekin lähteä kotiin viettämään loppuilta paremmin meille sopivan ohjelman parissa.
En kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää mitä tällä näytelmällä halutaan kertoa katsojille. Eikä tarvitse vaivautua selittämään, en kuitenkaan usko selityksiä.
Seuraavana oli vuorossa Seinäjoen Kaupunginteatterissa "Vampires". Ei siinäkään juoni innostanut. Vanha tuttu taru. Mutta puitteet olivat komeat. Niin lavastus, puvut kuin musiikkikin. Tätä pystyy suosittelemaan surutta kavereille. Aluksi oli musiikkin ääniatso valtavan kovalla mutta väliaijan jälkeen joko sitä hieman laskettiin tai korvat olivat tottuneet "meteliin". Kaikki selvisivät osistaan hyvin ja olivat hyviä laulajia. Muutama ääni ihan huippuluokkaa. Myös orkesterille pisteet.

Paluumatka Alsacesta

Viikko on takana, kaikki on mennyt odotusten mukaan. Tiedossa oli muutama kova ajopäivä, onneksi kuljettaja oli huippuhyvä. Osasi jaksottaa päivät sopivasti tauoilla ja pitkällä kokemuksella sekä ammattitaidolla sai matkat meille matkustajille niin helpoiksi kuin se olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista. Paljon on nähty ja koettu, bussimatka ainakin Ingvesin ja Antonin kyydissä antaa paljon sellaista mitä yksin matkustettaessa ei koe. Tulee kierrettyä ne oikeat paikat ja pysähdyttyä oikeisiin nähtävyyksiin.

Kuljettaja / matkanjohtalalta saatu kokemuksen tuoma tieto-taito on hintansa väärtti. Emme olisi kaksistaan vaunulla päässeet samaa matkaa läheskään tällä hinnalla, ja monessa risteyksessä olisi ihmetelty mihin nyt.

Niin kuin yllä olevasta teksitistä voi kuvitella, olemme tyytyväisiä hinta-laatu suhteeseen. Istun tätä kirjoittaessani laivan hytissä Travemünde-Helsinki välillä. Sää on suosinut loistavasti, siihen tuskin Anton on voinut vaikuttaa. Jos kerran oli pakko sataa niin sade oli silloin kun se aiheutti mahdollisimman vähän harmia. Yöllä ja bussissa istuttaessa.

Matkaseura oli kivaa. Kaikki tulivat sovittuna aikana kokoontumispaikoille ja olivat reippaita ja iloisia. Nautimme täysin siemauksin lomaviikostamme. Enää Helsingin kautta kotiin.

Alsace

Sunnuntaina lähdimme Vaasan Kaupungintalolta kohti uusia seikkailuja. Pääosin viime vuoden reissulta tuttua porukkaa. Nyt kun matka alkoi bussilla Vaasasta edellisen kerran lentomatkan sijaan, oli tunnelma tiiviimpi jo menomatkalla. Ingevin uusi auto ja kokenut kuljettaja Anton tekivät pitkähköistä päivämatkoista ihan siedettäviä. Kaikki ajat klaffasivat nappiin, olimme aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lautoille pääsimme suoraan ilman isompia odoteluja.

Saksan moottoritiet alkoivat olla toisena päivänä pitkäveteisiä mutta päivän päätteeksi pääsimmekin jo viinitielle. Moottoritiellä kulutimme autossa aikaa porukan esittelyllä, vitseillä ja filmiä katsoen. Välillä toinen matkanjohtja Pasi antoi netistä poimimiaan nippelitietoja paikoista joita ohitimme. Ja olihan meillä tietokilpailukin. "Kompakysymyksiin" piti keksiä kolmas vihje annettujen kahden lisäksi.

Illaksi tulimme perille Colmariin, Hotel Etap´iin. Huoneisiin pääsyn jälkeen lähdimme pienelle ensivitiitille paikalliseen vanhaan keskustaan. Löysimme hetken kierreltyämme saman bussin väkeä terassilta jonne jäimme viinilasilliselle. Sitten olikin jo mielestämme aika lähteä huilaamaan. Kova päivä vaikka ei ole tehnyt mitään. Jatkuu huomenna. Hyvää ötyä.

Synttärit oli ja meni

Vietimme Jukka Kujanpään 50-vuotisjuhlia joten oma juhlinta jäi tällä kerralla vähemmälle. Ei tietenkään ihan kokonaan. Solveig oli laittanut kukia ja auton SFC keulamerkin aamiaispöydälle. Kun sai minut ostamaan sen CRV:n niin toki uusi keulamerkki on paikallaan.

"Naamakirjassa" oli muutama onnittelu ja toki Lukkuhaassakin joku onnitteli.

Jukka oli kutsunut suvun ja työkaverit karavaanareitten lisäksi juhliinsa.

Portilla olleesta listasta kertyi matkakassaa 610 €, jonka luovutti Markus Kangasluoma. Jos menee oikein pitkälle niin riitä paluulippuun. Jos vain matkustaa Palosaaren ja Valtaalan väliä niin riittää moneen matkaan.

Itse olen lähdössä Alcaseen, Ranskaan viinimatkalle. Matka on Vaconin työporukan mutta meitä pääsi 5 karavaanaripariskuntaa mukaan, kaikki Lukkuhaan kausipaikkalaisia. Jos vain pääsen "langalle" matkan aikana niin kerron kuulumisia.