Vuoden 2011 jazzit on takana

Tutun miehen ottaessa meidät vastaan Porin Pyrinnön pyörittämällä vaunualueella, koulun piha, saimme aivan loistavan nurmikkopaikan. Aika nopeasti vaunun paikoilleen asettamisen jälkeen lähdimme haistelemaan jazz-kadun tunnelmaa ja varaamaan konserttilippuja.

Keskitymme mieluummin vanhaan jazziin ja swingiin joita kuulee varmuudella klubilla ja sen gardenilla, eli pihaterassilla.

Vaikka sää oli ailahtelevaista, emme kastuneet kertaakaan. Pääosin oli normaalia suomalaista kesää.Vaunulle kuului ihan hyvin pääesiintymislavan musiikki. Oli volyyminamikat ruuvattu kaakkoon.

Naapureina oli kaksi nuorta paria asuntoautossa. Tosi mallikelpoisia nuoria.

Niin se pidennetty viikonloppu sujui kivoissa merkeissä ja lähdimme hyvillä mielin odottaman seuraavan vuoden tapahtumaa.

Ennen jazzeja tangoiltiin

Olimme Kuturannassa seuraamassa vuoden caravan-tangolaulukilpailua. Väkeä oli hyvin paikalla. Niin kuulijoita kuin esiintyjiäkin. Ensin valittiin loppukilpailuun pääsevät perjantaina ja sitten lauantaina kuninkaalliset.

Raati, joka muodostui kunnan edustajasta, SF-Caravan ry:n edustajasta, viimevuotisista voittajista ja paikallisen yhdistyksen edustajasta, saivat lopulta seuraavanlaisen järjestyksen.

Naiset: kuningatar Seija Koivula,

I-prinsessa Pirjo Oja ja II-prinsessa Paula Vapola

Miehet: kuningas Pekka Hildén, I -prinssi Unto Korpi ja II -prinssi Timo Mikkilä.

Tuomareitten kanssa oli helppo olla samaa mieltä.

Saa nähdä mitä ensi vuonna tapahtuu. Vähän on ilmassa ollut puhetta menneiden kymmenen vuoden voittajien keskinäisestä mittelöstä. Mitään ei järjestävä yhdistys, SF-Caravan Keski-Pohjanmaa ry, ole vielä kumminkaan päättänyt, odotellaan.

Vähän on ollut puhetta myös kilpailun laajentamisesta niin että alkusarjoja voisi olla muilla SFC alueilla ja loppukilpailu olisi vanhan kaavan mukaan Kuturannassa. Olemme kuulolla senkin suhteen.

Toimelias toukokuu

Toukokuussa on ollut niin paljon menoa ja vipinää että on kirjoittaminen jäänyt. Toukokuu alkoi kesän avauksella ja uusien Lukkuhaan kausisopimusten kirjoittamisella. Sitten oli kevätkokous ja äitienpäivätreffi, Porin liittokokous, isäntäkoulutus ja nyt viimeisenä viikonloppuna EA -koulutus.

Saatu vuoden alue palkinto on selvästi innostanut väkeä. Talkoissa oli viitisenkymmentä henkeä ja isäntäkoulutuksessa oli myös kivasti väkeä. Isäntälista on kahta nimeä vailla täynnä syksyyn asti. Lukkuhakaan olaan saamassa uusia ihmisiä Oy:n puolelle aktiivitoimijoiksi. Hyvältä näyttää.

Solveig kyselee auton vaihdon perään koko ajan. Pitäisi kuulemma vaihtaa auto ennen kesän lomaretkiä. Porin Kirjurinluotoon nyt ainakin pitää päästä, vaikka junalla. Joitakin Huiput alueita on näkemättä, niissä pitäsi käydä.

Liiton koulutus Keuruulla

SF-Caravan ry järjesti koulutustilaisuuden Hotelli Keurusselällä, koskien järjestötoimintaa ja turvallisuutta. Mielestäni oli hyvä ratkaisu pitää kaksi koulutusta samaan aikaan. Niin meiltäkin lähti porukka molempiin tilaisuuksiin, samalla kyydillä. Matkakustannuksissa puolet säästöä.

Turvakursseilla olivat "Tekton miehet", Markus Kangasluoma ja Esa Niemistö. Heiltä saamani palautteen mukaan tuli paljon uutta ajateltavaa. Lohduttavaa oli kuitenkin että ongelmat ovat samoja kautta koko Suomen.

Turvavälit ja "virattomat"sähköjohdot ovat suurimpia puutteita. Alueen turvallisuuteen on merkitystä myös mm. kaasulaitteiden koeponnistuksella. Viimevuonnakin löydettiin ainakin yksi letku joka oli kuivunut ja hapero. Nestekaasu on ilmaa raskaampaa valuen kaasukotelon alle jossa reunan ulkopuolella on useasti ulkotuli odottamassa katastrofia.

Liiton kouluttajat sporrasivat luentoja kuulevat aktiiviseen toimintaan alueille palattuaan. Tämä on tietenkin oikein ja ymmärrettävää varsinkin nyt kun Liitolla on vuoden teemana turvallisuus. On myös paljon kivempi saada otsikoita mediaan aktiivista turvallisuustyöstä kuin vahingoista.

Itse olin Järjestökurssilla. Osin minulle uutta ja osin unohtunutta tietoa oli sielläkin jaossa. Selväksi tuli jälleen se karavaanareiden iso kirjo ja ikäjakauma josta syystä oli niitä kuula-kärkikynän käyttäjiä ja tämän päivän tietotekniikan käyttäjiä. Toiminnanjohtaja kertoi että mm. uusista jäsenistä noin 60 % ilmoittautuu netin kautta.

Tein tarpeen mukaiset muistinpanot saamaani kurssimateriaaliin, että uudet opit tulevat käyttöön jatkossa.

Tulevaisuuden seminaari

Olimme kutsutut kuulemaan Liittomme ajatuksia mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmista ja etenkin niitä koskevista muutosehdotuksista.

Väkeä oli hyvin paikalla. Kaikilla tuntui olevan halu lähteä puhtaalta pöydältä, vanhoja ei pahemmin muisteltu. Hyvä näin.

Yhdistyksemme toinen edustaja oli ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa puheenjohtajapalaverissa niinkuin näitä ennen kutsuttiin. Hänellä oli isot odotukset, mutta ei näin isossa porukassa mikään muutu sivua kääntämällä. Liiton puheenjohtajakin totesi loppupuheessaan että pienin askelin tarvittavat asiat muuttaen, ei ryminällä.

Porukka jaettiin seitsemään keskusteluryhmään ja tuntui että kaikilla oli annettavaa liittohallitukselle jatkoa suunniteltaessa. Joillakin ryhmillä oli erittäin paljonkin hyviä ehdotuksia harkittavaksi.

Paljon puhuttiin talkootöistä ja niiden tekijöistä. Loppuhuipennuksessa niin meidän rivijäsenten kuin Liitonkin puolelta todettiin että puhutaan mitä puhutaan mutta positiiviseen henkeen. Talkooväkeä on aina tarvittu ja se on toiminnan tuki ja turva sekä pitää kustannukset kurissa. Samaten keskusteltiin kausipaikkalaisista. Joidenkin mielestä he ovat toiminnan esteenä. Omivat paikat, komentavat päivävieraita ja maksavat alhaista hintaa. Oli toki paljon myös vastakkaisia ajatuksia. Itsekin kuulun niihin. Kausipaikkalainen on isona apuna monessa. He maksavat kausimaksullaan suuren osan kiinteistä kuluista, he (iso osa) pitävät paikat kunnossa ja ovat isäntätehtävissä. Miettikää itse miltä tuntuisi tulla alueelle joka on ihan tyhjä, portilla laatikko jossa leirintäkortti ja pankkisiirto. En minä vissiin ainakaan jäisi. Kun alueella on kausipaikkalaisia niin sinne on kivempi jäädä. Ja karavaanarihan on sosiaalinen yksilö, saunassa on helpompi vääntää tikusta asiaa kun siellä on joku toinenkin.

Kaiken kaikkiaan jäi mielikuva, että liittohallitukselta tulee nyt hyvä ja hyväksyttävä esitys kunhan saavat asian valmiiksi esiteltäväksi kokoukselle, mahdollisesti marraskuussa. Liiton puheenjohtaja kevensi vielä vähän lisää kertoessaan että ihan kaikkia asioita ei oltu tarkoitettukaan muuksi kuin provokaatioksi. Kuulemma irroittaa kielenkannat hyvin. Tällainen provokaatio oli muunmuassa jäsenen liittyminen suoraan Liittoon ilman paikallisyhdistystä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan syysliittokokousta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä että ajan hengessä on pysyttävä mutta jalat maassa.

Lukkuhaka Vuoden SFC-Alue

He jotka minut tuntevat ja ovat olleet aktiivisesti SF-Caravan Pohjanmaa ry:n toiminnassa mukana, voivat varmaan hyvin uskoa mitä sisälläni on liikunut niiden parin viikon ajan kun olen asiasta tiennyt.

On tätä odotettu, myönnettäköön. Kokonaisuus on mitä mainioin. Yhteistyö ja synergiaedut on hyödynnetty mielestäni hyvin. Kylätoimikuntakin on ollut hyvin mukana. Saimmehan kyläläisille tievalaistuksen ja pikipäällysteen. Toki kunnan ja EU:n myötävaikutuksella, mutta tuskin niitä ilman Kalliojärven Viihdekeskusta olisi tehty.

Tuntuu ihan siltä kuin olisi päässyt välitavoitteeseen. Toivottavasti sopivaa jarrutusta löytyy jos innostun liikaa. Laakereille ei saa kuitenkaan jäädä lepäämään, se tietää edistyksen loppumista.

Olen joka otteessa kiittänyt Isonkyrön kuntaa ja erityisesti kunnanjohtaja Toivolaa sekä tietenkin Harri Maunukselaa. Tehdään se nyt taas kerran. Heille molemmille kuuluu iso osa tästä tittelistä.

Loman loppu lähenee

Hyvin on pärjätty. Ei ole auringon polttamaa paikkaa vaikka koko aika on ollut periaatteessa pilvetöntä. Aamupilviä on ollut taivaanrannassa mutta ei estämässä auringon palvontaa. Minulle jo pari tuntia makuuta on aivan ylipääsemättömän rajoilla.

Kaksi yötä kotiinlähtöön, Turun Messut avataan tänään. Hilkulla oli etten ehtinyt sinnekin. Toisella kertaa sitten. Tämän loman eteen tehtiin hartiavoimin töitä, ei meinannut millään saada asioita "natsaamaan" ja kun kun ne lopuksi lonksahti paikoilleen, ei Turun Messuviikoloppu käynyt edes mielessä.

Olen seurannut tilanteita kotoSuomessa pitkin aikaa kun on tämä "Omppu" mukana. Niin uutisten, kelikamoroiden kuin "naamakirjankin" välityksellä. Kovin on ollut talvista säätä.

Paljonko mahtaa olla vaununkatolla lunta? No pakkaslumi on onneksi kevyttä ja suojasäällähän se sulaa pois.