Kalliojärvi Jazz

Joka vuotinen Kalliojärvi-Jazz oli taas Lukkuhaan naapurissa, niinkuin joka vuosi samaan aikaan Kauhajoen ruokamarkkinoiden kanssa. Aina yhtä vaikeaa päättää kumpaan menee. Tänä vuonna valintaa helpotti perjantai-illan istujaiset yhdessä asuntoautossa. Aamulla vaimo sanoi että illalla mennään Jazzeihin. No mikäs siinä.

Tanssisali oli täynnä, toki täyttymistä helpotti se että istuimme pöydissä. Mutta kuitenkin hyvä saavutus.

Illan aloitti Jussin veli Eero Raittinen, joka on blues-miehiä. häntä säesti yksi kitara. Eli oltiin bluesin alkutekijöissä. Kappaleissa oli paljon hajontaa eri aikakausille. Ihan kivaa kuunneltavaa.

Seuraava sessio oli sitten ihan jotain muuta. Björkenheim porukoineen räväytti kasan sointuja atmosfääriin. Kappaleen loputtua sanoin vieressä istuvalle että olipa pitkä intro. Pojat kokosivat kappaleen ihan noin suht koht kuunneltavaksi vaikka en olekaan tämän sortin jazzin ystävä. Kolmannen kappaleen jälkeen sanoin jo että jos vielä parantavat, ostan CD:n. Seuran naisväki kävi vaunulla välillä, laittamassa lämmön päälle.

Illan päätti vanha tuttu Wasa Dixie Tigers. Jopa pöytiä oli vänhän raivattu, että pahiten hermostuneet pääsivät hieman jaloittelemaan. Putkimiehen porukka soitti sitä mitä heiltä on totuttu odottamaan, ehkä enemmän tanssittavana kuin puhtaassa konsertissa. Ilta päättyi Hessun yhteen bravuurinumeroon: El La Bas.

Ehkä sitten ensi vuonna Hämes Havuseen.