Tästä voidaan olla vain yhtä mieltä. Entisen presidentinkin tuttu lausahdus oli; tarttis tehdä jotain. Kyllä maailaman meno on muuttunut paljon, ja muuttuu yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Näkökantoja asiaan:
- Rekisterissä on toimintakertomuksen mukaan yli 100 000 matkailuajoneuvoa, varsinaisia jäseniä vuoden vaihteessa vajaa 56 000. Eli tehtäväkenttää on.
- Vuosikausiin ei matkailuajoneuvon omistus ole ollut vaatimus jäsenyydelle
- Yhtälöstä ei löydy tarvetta jättää karavaanari sanaa pois säännöistä vaikka toimintamuotona puhuttaisiinkin leirintämatkailusta, sehän on pääharrasteemme
- Toivottavasti yhdistykset asettavat jatkossakin yhtä paljon liittohallitusehdokkaita kun nyt parina vuonna, että ei tarvitse haikailla vaalivaliokunnan perään. Toisaalta liittohallituksessa olevat voivat nytkin aivan hyvin hoitaa ehdokkaita listalle omien yhdistystensä kautta.
- Kokkolassa taas nähtiin, että ei ole mitään teknistä estettä siirtyä yhteen liittokoukseen. Jos ei muuten pääse pois kotoa kuin liittokokousverukkeella vaikuttaa tilanne huonolta.
- Puheenjohtajapalaverin muuttaminen uuteen muotoon on hyvä ja tervetullut uudistus, sopii toivoa että Hämäläinen onnistuu linjauksessaan, alku näyttää hyvältä.
- Kun vielä saadaan alueet irti yhdistystoiminnasta ja kentän yhdistystoimintaan uutta ilmettä tämän päivän ihmisille niin sieltä se liitonkin toiminta uudistuu.
- Vain tarjoamalla jäsenmaksulle riittävää vastiketta, saadaan jäsenet pidettyä. Nyt rajoittuu melkein Caravan -lehteen. Alennukset ovat parempia muita kautta.
Tässä nippu päälimmäisiä ajatuksia muutostarpeesta, joka on siis auttamattamattomasti tulossa. Ei se sateenvarjon alle kokoaminen onnistunut ammattiliitoiltakaan, ei varmasti onnistu meiltäkään. Karavaanareitten etujen ajamisessa on vielä jumalattomasti tekemätöntä työtä. Pitäydytään siinä.
Nyt on pakattava reppu vaellukselle Turusta Köyliöön. Saa nähdä löytyykö Henrikistä tai Lallista jälkiä. Palaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti