Syyskokous 21.11.2010

Siirsin muistion yhdistyksen sivuille, se kuuluu sinne paremmin.

Sveitsi herätti vanhoja muistoja mieleen. Kamala tapaus kaiken kaikkiaan. Silloinen puheenjohtaja taputti silloista toiminnanjohtajaa päähän ja sanoi että tämän miehen olisi pitänyt se hoitaa. Oli varmaan ollut kommunikaatio ongelmia. Toinen vahva muistikuva on kun talousmiehet marssivat ulos salista kun eivät saaneet tahtoaan läpi. Kunniapuheenjohtaja Tengström kävi puhumassa heidät takaisin kokoukseen.

On ajat paljon muuttuneet. Iso kiitos kuuluu tietenkin hyvälle kokouksen etukäteisvalmistelulle ja osaltaan sille että enää ei haeta näkyvyyttä häiriköinnillä. Tällä kerralla jäsenmaksun korotus meni täysin mukinoitta läpi.

Timo Honko, pitkän linjan mies joka hävisi liiton puheenkohtajavaalin vain muutamalla äänellä, on nyt päätynyt jättämään koko aktiivitouhun sikseen ja palkittiin Liiton kultaisella ansiomerkillä. Vaikea on löytää yhtä suoraselkäinen mies pitämään karavaanariatteen puolta. Hän ei ymmärtääkseni kalastellut, ei ainakaan omaa etua. Tämän kertoi myös liiton nykyinen puheenjohtaja puheessaan. Molemmat kiittelivät hyvää yhteistyötä viimeisten kahden vuoden aikana. Ansiomerkit annettin myös giljotiiniin joutujalle ja golffarille.

Vuoden karavaanariksi oli valittu Leirintä- ja turvatoimikunnan pitkäaikainen puurtaja Markku Vänskä. Harvoin on tämä kunnianosoitus mennyt näin hyvin kohdalleen. Niin kuin facebookissa näkyy lukevan, oli Kanta-Hämeen viikonloppu. Vuoden karavaanaritittelin lisäksi hallitukseen valittiin äänivyöryllä Hanna Jokinen. Onnea vielä kerran näin Pohjanmaan karavaanareiden kuin Carava-Huippujenkin puolesta.

Se Hietasaaren tuhon avustus jäi hieman harmittamaan. Pentti Grothin ehdotus olisi antanut enemmän saajalle ja toisaalta kun vieläkin kaivaa se Oulun FICC:n ylimääräinen kustannus niin turhan vaatimaton oli avustus. Toivottavasti ei satu enää SFC-alueelle. Toisaalta sääherrat manaavat että vastaavanlaiset myrskyt, trombit tai syöksyvirtaukset, mitä nyt sitten ovatkaan, tulevat lisääntymään Suomessa. Pannaan vakuutukset kuntoon. Niin alueet kuin alueita käyttävät karavaanaritkin.

Liittohallituskokous Hyvinkään Sveitsissä

Alku on ollut lupaava. Ilmapiiri on parantunut huomattavasti. Lauantaipäivän ohjelma oli hyvin rakennettu. Pysyimme ajan hermolla käsitellen pääasiassa kesän myrskyjä eli kantilta katsottuna.

If -vakuutusyhiöstä toistettiin sama mistä oli jo Reissunpäällä -lehdessä mainittu. Kukin vakuuttaa itse omaisuutensa. Liitto tai yhdistys ei voi vakuuttaa vieraan omaisuutta.

Myös se että vain laajennettu kasko korvaa vaunujen / autojen ns myrskyvahingot tuli esille.Paikallisyhdistyksen = Keski-Suomen Yhdistyksen pj esitteli kuvin tilanetta ennen ja jälkeen myrskyn. Lohduttomalta näytti. Vaikka rakennukset oli hyvin vakuutettu ja vakuutysyhtiön korvaussumma oli merkittävä, jää yhdistykselle kuitenkin melkei 100 000 euron maksettava tapahtumasta, puutteelisista vakuutuksista johtuen. Lähinnä infrastruktuurin osuus.

Seuraavaksi liiton turvatoimikunnan pj Väskä esitteli miten jatkossa tulisi varautua yllättäviin tapahtumiin. Aiheesta on tulossa helmikuussa koulutus Keurusselälle. Mielestäni kaikkien leirialueiden hoitajien tulisi osallistua tällaiseen koulutukseen.

Päivä päättyi Timo Jutilan vetämään osuuteen tiimityöstä. Jutilan taustan tietäen vertailukohta oli jäkiekko. Tarvittavilta osin se on käytettävissä myös muuhun tiimityöhön. Jutilan esitys oli Jutimaisen lennokas. Täysi tuunnustus liittohallitukselle koko päivän ohjelmasta.

Päivä alkoi kuitenkin liittohallitusehdiókkaiden vaalitentillä. PJ Hämäläinen veti tentin kivasti ja huumorilla höystäen. Kaiken kaikkiaan jäi tasapaksu maku mutta muutama erottui pois todellisten ehdokkaiden joukosta. Aamulla sitten nähdään miten kävi.

Syyskokous

Yhdistyksen syyskokous oli isänpäivän lauantaina niinkuin jo kauan on ollut tapana. Vastapainona äitienpäivälauantain kevätkokoukselle.

Väkeä tuli yllättävästi paikalle. En muista milloin syyskokouksessa olisi ollut yli 60 henkeä paikalla joista 54 äänioikeutettua. Olemme tottuneet noin 30 henkilöön.

Toinen iloinen asia oli hallitusvaaliehdokkaat. Seitsemän kappaletta on jotain aivan mieltä ylentävää. Sekin vielä että naisia oli melkein puolet, vaikkakin vain yksi meni läpi. Toivottavasti trendi kääntyy ja saamme seuraavalla kerralla lisää naisia hallitukseen.

Kokouksen jälkeen kysyin vaimolta josko "marisin" likaa. No tietenkin hänen mielestään. Yleensä täläiset tilaisuudet ovat tietenkin kiitoksien paikka, niin nytkin, mutta jos vieraat eivät ole olleet kaikkeen tyytyväisiä, on nekin asiat korjattava.

Viikkoisännistä alkaa olla jälleen pula. Toisaalta erään toiminnastaa on tullut valituksia. Myös Juhannuksen yölliset häiriöt ovat pitkä miinus.

Päiväkävijät ovat elintärkeitä, heitä on palveltava hyvin koska vain palvelulla ja alueen siisteydellä pystymme kilpailemaan. Hinnat ovat melkein samat SFC-alueilla.

Suurimmat kiitokset menivät jälleen kerran Kohvakoille. He ovat olleet muutamaa päivää vaille koko vuoden alueella ja hoitaneet niin aluetta kuin paviljonkityömaatakin esimerkillisesti. Ritva on pitänyt talkooruualla työmiehistä huolta.

Itse kokous meni esityslistan ja suunnitelmien mukaan. Sihteerin tarkastettua äänioikeudet, saimme äänestettyä hallitukseen kaudelle 2011-2012 seuraavat henkilöt: Jukka Kujanpää, Pauli Kohvakka, Esa Niemistö ja Anne Mäkinen. Onnea heille. Vielä vuoden jatkavat Markus Kangasluoma, Ahti Lähdesmäki, Seppo Paavola ja Kalervo Välimaa. Minulla oli vielä toinen vuosi tästä jaksota tekemättä, vaikka olin itse muistavanani ajan jo kuluneen.

Jäseniltä oli tullut yksi ehdotus. Kesäkeittiön ja -WC:n uudistaminen. Pöytäkirjaan tuli merkintä että asia valmistellaan.

Hallitukselta oli esitys kunniajäsenten valinnasta. Hallitus on jo pöytäkirjan ulkopuolella päättänyt ehdottaa Ritva ja Pauli Kohvakkaa sekä Leo Ylimäkeä kunniajäseniksi, joka 40-vuotisjuhlissa esitettiin. Nyt syyskokous vahvisti ehdotuksen yksimielisesti.

Päätimme tilaisuuden kokouskahveihin.

Kiitos vielä kerran osallistumisesta ja aktiivisuudesta.

Loma Pärnussa

OIimme hieman myöhässä 60 huollossa Pärnussa Estonia SPA Hotellissa, Pargi Majassa. Ennen lähtöä hieman huolestutti minkälaiseen porukkaan olemme menossa.

Lähtöpäivä tuli, Matka-Ärrä tuli hakemaan oikein Koivulahdesta.

Lauantaina ajoimme Helsinkiin ja yövyimme Cumuluksessa.

Sunnuntaiaamuna sitten Eckerön laivalle ja Tallinnaan josta jatkoimme suoraan Pärnuun. Tietenkin pakolliset tauot huomioiden.

Matka-Ärrä on tuonut väkeä tänne jo 16 vuoden ajan joten hänelle kaikki oli tuttua. Sisäänkirjoittautumiset ja viikko-ohjelmat olivat hallinnassa. Lääkärintarkastus ja hoito-ohjelman teko kesti noin 10 minuuttia.

Maanantaiaamusta hoidot sitten alkoivat. Oli mm lämpöä, osahierontaa, porekylpyä ja vesijumppaa. Kolme kertaa päivässä saatiin suuhunpantavaa.

Maanantai iltapäivänä oli opastettu kiertoajelu ja kävely keskikaupungilla. Oppaan oli paikallinen kyky jolla leukaperät olivat kovin löysällä. Juttua ja vitsejä tuli solkenaan, toki aina välillä ihan oikeata ja asiallista tietoakin. Meille selvisi sekin mikä on kylmin auto; no mersu tietenkin kun naisilla jotkja istuvat mersussa on turkki päällä. Kuulimme myös että pari viikkoa tsunamin jälkeen oli merivesi noussut Riiassa noin 1,4 m. Hotellin seinässä on viiva muistona tapauksesta. Rantahuviloissa on tehty kovat remontit, vakuutusyhtiöt ovat korvanneet noin 30 euroa, kun vakuutus ei koskenut tulvaa. Moni talo on myynnissä, osa korjaamattomina ja halvalla. Saadun tiedon mukaan on seuraava tulva jo ennakoitu ja vielä kovempana. Kannattanee jättää ostamatta ranta-alueelta.

Tiistaina iltapäivällä lähdimme mukaan ostoskierrokselle. Vaikka Pärnu on ennestään tuttu on kiva kuulla mitä on jäänyt itseltä huomoitta. Jos se eilinen opas oli hyvä suustaan niin ei Reijo paljon häviä jos ollenkaan. Kävimme tehtaanmyymälöissä ja kauppoissa joissa emme olleet aiemminlla käynneiilä käyneet. Aina jotain uutta.

Keskiviikkona oli käynti Riiassa. Aamulla lähdettiin ja illalla tultiin takaisin, 13 tunnin retki. Kiersimme bussilla paikallisen oppaan kanssa ja välillä kävellen vanhaa kaupunkia katsellen. Söimme Lidossa, valtavan suuressa hirsisessä ravintolassa hyvää ruokaa ja taas jatkoimme kaupunkiin tutstumista. Paluumatkalla ”tuhlasimme” latit kyläkaupassa, Ostimme ohjeen mukaan Riga balsamia. On kuulemma hyvä lääkkeenä kaiken laisiin ”kremppoihin”.

Torstaina jatkuin hoidot ohjelamna mukaan aamupäivällä ja lounaan jäälkeen kävimme kaupunkikävelyllä. Ostimme liput huomiseen Jazz –konserttiin; Ted Curson soittaa solistina. Musiikkimajassa oli WiFi joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja luin postit. Paula oli lähettänyt käännettävää. Kaasusta oli tullut kutsu syksyn palaveriin ja kilpailijalta tarjous. Kiva kun ovat vihdoin kiinnostuneita karavaanarien polttaman kaasun myynnistä. Illalla oli tarkoitus mennä yhteisiin rientoihin mutta menemättä jäi. Tämä reippailu ramasee. Käänsin tekstiä Paulalle ja katoimme hieman TV:tä, Suomen ykkönen ja kakkonen näkyy 75 muun kanavan joukossa.

Perjantai alkaa jo olla rutiinia. Viimeinen täysi päivä, samat hoidot. Aamulla tuli hieman lumihiutaleita, ei toki näkynyt maassa. Aamupäivän hoitojen ajan tuli koko ajan jotain valkoista alas. Maa oli kuitenkin niin lämmin että maahan ei lumi jäänyt.

Koko viikon ihmettelimme paikallisten vanhusten intoa haravoida syksyn lehtiä yömyöhään vaikka puissa oli vielä melkein kaikki jäljellä. Lehdet laitettiin mustiin muovisäkkeihin.

Illalla olimme sitten Ted Cursonin konsertissa. Hän aloitti Miles Davisilla ja Charley Parkerilla soittaen välillä rauhallista tunnelmamusiikkia ja päätti potpuriin vanhoja tuttuja standardeja.

Lauantai on lopun alkua. Aamiaisen jälkeen pari hoitoa, pakkaaminen ja lounaan jälkeen kotiin. Toivottavasti sää on parempi kuin uutisissa on sanottu. Emme kaipaa myrskyä Suomenlahdelle emmekä sohjoa maantielle vaikka ei itse tarvitsekaann ajaa.

Kaiken kaikkiaan matka oli kiva ja vastasi odotuksia. Kiitokset Osuuspankille ja erityisesti Matka-Ärrälle / Reijo Järviselle sekä tietenkin matkaseuralle. Jäi tunne että tämän voi uusia.

Paviljonki ehti sittenkin 40 -vuotisjuhliin

Nyt ne on takana. Vielä viikko sitten olimme jo hyväksyneet ajatuksen että paviljonkia ei saatu ihan valmiiksi. Muutama mies oli kuitenkin eri mieltä. Keskiviikkona oli viimeisetkin kattopaneelit kiinni ja listat ikkunapieliä lukuunottamatta paikallaan. Tähti loisti katossa ja voimme vain todeta että he tekivät sen. Torstaina siivottiin ja perjantaina pidettiin harjankaiset ennen karaokea. Vielä viimeisenä iltana viitä vaille harjakaisten alkua oli yksi mies polvillaan rapuissa ja kiinnitti ledejä portaiden näkyvyyden parantamiseksi.

Karaokessa oli paljon tyytyväistä väkeä. Tilaa kehuttiin maasta taivaaseen. Ja mikä on kehuessa. Komea siitä tuli, tilava. Saamme tarvittaessa sopimaan yli 130 istumapaikkaa. Toisaalta tanssitilaa on melkein saman verran kuin Harrin ensimmäisessä vaiheessa. Yllä laulattaja ja lauluvuoron varaajia.

Olen antanut kertoa itselleni että ainakin 19.8. on päivämäärä jolloin rävähtää, saa nähdä kenen lukuun.

Itse juhlista lisää hieman myöhemmin, odotan kuvia Joentakaselta koska en itse päässyt juuri kuvaamaan.

Pitkä kuuma kesä

Joskus pikkupoikana muistan TV sarjan jonka nimi osuu hyvin menneeseen kesään. Ei ole ollut valittamista jos pitää lämmöstä.

Kesä alkoi meillä Garda-järven matkasta. Lähdimme Vaasalaisen porukan kanssa Ingvesin matkalle. Lentäen Milanoon ja siellä odotti Ingvesin linja-auto. Kuski oli mukanamme lentokoneessa.

Matka oli kaikin puolin hyvä. Järjestelyt olivat mainiot. Kuski, opas ja matkanjohtaja oli yksi ja sama henkilö. Hän osasi asiansa, kaikki osa-alueet. Näimme paljon ja pääsimme maistelemaan viinejä sekä tutuistuimme kivoihin ihmisiin.

Kotiin tultiin bussilla Saksan läpi ja Travemundestä Helsinkiin laivalla.

Kun olin lorvinut yli viikon, oli pakko mennä välillä töihin. Kesällä on ollut vapaata vain pidennettyjä viikonloppuja. Muutama Lukkuhaassa. Osaksi paviljonkityömaan takia ja osaksi että siellä oli kuumalla kiva olla.

Paviljonki-työmaalla on ollut hyvin tekijöitä. Yksikin lopetti kesälomamatkansa kesken kun

tuli "ikävä" työmaalle.Työporukka on ruokittu koko kesän aina kun töitä on tehty, kiitos siitä pääkokille. Katto on päällä ja lattialaudat naulattu. Viime viikonloppuna on tehty oikein urotyö.

Täällä tanssimme yhdistyksen 40-vuotisjuhlissa ja olemme kuunteluoppilaina liiton ajokortti-koulutuksessa.

Kevätliittokokous Joensuussa

Paljon on tapahtunut edellisestä sessiosta. Olen joutunut kerran vielä aloittamaan yrittämisen uudelta pohjalta. Yrittäjä on hieman outo ilmaisu. Yrittää tehdä jotain, no miksi ei tee eikä vain yritä? Tämä uusi alku on kuitenkin sotkenut paljon vapaa-ajan käyttöä.

On sitä kuitenkin vähän ehditty silläkin osa-alueella.

Pohjanmaa ry:n kevätkokous vahvisti fantastisen hyvän tilinpäätöksen. Paviljonki nousee "Urmaankalliolle", kiitos muutaman ahkeran talkootyöntekijän.

Ja sitten se Liittokokous Joensuussa. Liittohallitus yrittää kaikkensa aikataulutuksella saada muutoksen sääntöihin. Meidänkin piti lähteä jo perjantaina aamupäivällä liikkeelle että ei menisi ihan yöksi ennen kuin olemme perillä. Ei ole ihme jos aktiivit ovat eläkeikäisiä, työssä kävijät eivät niin helposti pääse lähtemään keske työpäivän.

Keskustelimme asiasta YT-bussissa ja olemme valmiita hyväksymään yhteen liittokokoukseen siirtymisen, ei tällainen nokittaminen ainakaan edistä asiaa.

Itse kokous sujui kuin valssi. Ainut soraääni syntyi voiton siirtämisestä FICC rallin markkinointiin. Asia tuli esille vain pari pykälää myöhässä. Tilinpäätös oli jo vahvistettu.

Siinä jossain välissä, lähinnä lauantai-iltana piti Caravan-Huiput vuosikokouksensa. Timo Honko, joka jatkoi Pentti Grothin jälkeen puheenjohtajana, kertoi lopettavansa kaikki kavavaanaritoimensa pitkän rupeaman jälkeen. Hän oli pohjustanut asian Caravan-Huippujen edustajien kanssa niin, että minusta tehtiin seuraava puheenjohtaja, kun ensin sain lupaukset että rahastonhoitaja ja sihteeri jatkavat.

Kiitos Timolle ensinnäkin tekemästäsi työstä ja toiseksi siitä, että luotat minuun niin, että näit vaivan toimia hyväkseni. Otan mielelläni hetkeksi tehtävän vastaan ja yritän potkia yhteistä asiaamme eteenpäin. Olen ollut mukana jo kätilönä, eli Pietiläisen kutsumana toiminnan aloittamisessa. Yksi mies ei sotaa tee, eli kaikkien aktiivinen osallistuminen on a ja o.

Nyt on mielessä ensiviikon matka Gardalle monen tutun karavaanarin kanssa.