maanantai 28. syyskuuta 2009

Lahden Caravan Messut

Matka oli kaikin puolin onnistunut vaikka kukaan ei tietääkseni tehnytkään kauppoja messuilla, vaikka meitä oli koko 50 hengen bussillinen Lukkuhakalaisia. Muutamalla asia kuitenkin kytee, niin kuin itsellänikin. Vaimo ei löytänyt yhtä hyvää pohjaratkaisua kun nykyinen vaunumme on. Vaunumerkeistä käytiin menomatkalla niinkuin yleensä aina, reipasta keskustelua ja eri merkkien sopivuudesta Pohjolan hyiseen ilmastoon. Omasta mielestäni vaunut on vaunuja ja niitä tekee ihmiset parhaan taitonsa mukaan. Jos joku vaunu miellyttää niin kaasuahan saa ostaa mm. Huiput alueilta kohtuu hintaan, ja jos vielä pääkäyttökausi on lämpöisenä aikana, ei lämmityskustannuksella ole lopulta ratkaisevaa merkitystä. Eri asia ovat he jotka "asuvat" vuoden ympärinsä vaunussa.
Vielä kun mustetaan vaunujen lakimääräinen suuri tuuletustarve, menee lämpö ulos sitä kautta tarvitsematta ohuempia eristeitä.
No tietenkin olen itse pohjolan oloihin tehdyn vaunun kannalla, mutta en mollaa muitakaan. Pohjolan oloihin tehdyt vaunut alkavat olla kaikki Ruotsissa tehtyjä, alkujaan suomalaisetkin merkit. Ota niistä nyt sitten selvää. Vastaavan laiset pohjaratkaisut monilla, eikä työn laadussakaan ole suuria eroja. Jos joku tekee uuden hienon keksinnön, on se pian muidenkin vaunuissa. Meidän karavaanareitten tulisi olla kriittisempiä laadun suhteen. Komponentit ovat tietenkin paljolti samoja, muualla tehtyjä ja kaikkien vaunumerkkien käytettävissä. Kokoaminen ja ylipäätään rungon ratkaisut ja työn laatu ovat olleet huonolla tolalla.
Messuilla uusia vaunuja "kuolatessa" kaikki menneet murheet unohtuvat ja välirahan suuruus on ratkaiseva tekijä. Sellaisia me olemme. Tietenkin se kuinka mahantuoja tai kauppias hoitaa reklamaatiot, tärkeä tekijä sekin. Kuten sanottu: Ihmisethän niitä vaunuja tekevät, ja kikille saattaa sattua vahinko. Jos virhe hoidetaan vähin äänin nopeasti pois päiväjärjestyksestä, ei sitä kauan muistella.
Kotimatka messuilta sujui rattoisasti, laulu raikasi ja juttu luisti. Ehdimme ennen yhdeksää Lukuhakaan joten pääsimme vielä saunaan. Isäntä myöhästytti ystävällisesti kiinnilaittamista.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Kalliojärvi Jazz

Joka vuotinen Kalliojärvi-Jazz oli taas Lukkuhaan naapurissa, niinkuin joka vuosi samaan aikaan Kauhajoen ruokamarkkinoiden kanssa. Aina yhtä vaikeaa päättää kumpaan menee. Tänä vuonna valintaa helpotti perjantai-illan istujaiset yhdessä asuntoautossa. Aamulla vaimo sanoi että illalla mennään Jazzeihin. No mikäs siinä.
Tanssisali oli täynnä, toki täyttymistä helpotti se että istuimme pöydissä. Mutta kuitenkin hyvä saavutus.
Illan aloitti Jussin veli Eero Raittinen, joka on blues-miehiä. häntä säesti yksi kitara. Eli oltiin bluesin alkutekijöissä. Kappaleissa oli paljon hajontaa eri aikakausille. Ihan kivaa kuunneltavaa.
Seuraava sessio oli sitten ihan jotain muuta. Björkenheim porukoineen räväytti kasan sointuja atmosfääriin. Kappaleen loputtua sanoin vieressä istuvalle että olipa pitkä intro. Pojat kokosivat kappaleen ihan noin suht koht kuunneltavaksi vaikka en olekaan tämän sortin jazzin ystävä. Kolmannen kappaleen jälkeen sanoin jo että jos vielä parantavat, ostan CD:n. Seuran naisväki kävi vaunulla välillä, laittamassa lämmön päälle.
Illan päätti vanha tuttu Wasa Dixie Tigers. Jopa pöytiä oli vänhän raivattu, että pahiten hermostuneet pääsivät hieman jaloittelemaan. Putkimiehen porukka soitti sitä mitä heiltä on totuttu odottamaan, ehkä enemmän tanssittavana kuin puhtaassa konsertissa. Ilta päättyi Hessun yhteen bravuurinumeroon: El La Bas.
Ehkä sitten ensi vuonna Hämes Havuseen.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Huvilakauden päättäjäiset

Huvilakausi päättyi, alkaa siis syksy. Aivan uskomatonta kuinka nopeasti kesä menee. Tuntuu kuin ne olisivat vuosi vuodelta lyhyempiä. Ei ehtinyt taaskaan kuin puolet siitä mitä oli aikonut. Siis kyllä allakkaan merkityt 11 viikonloppua 14 sta tuli koluttua mutta kun mielessä oli paljon muuta. Jäi se Puolan matkakin tekemättä, sattuneista syistä.
Lukkuhaassa on onneksi mennyt hyvin. Monta uutta isäntää ja paljon päiväkävijöitä. Kävi juuri nuíin kuin arvelin, eli halvin mahdollinen lomailumuoto = useita päiviä SFC alueilla kohtuuhinnalla, nosti käyttöasteen näinä laman aikoina uusiin ennätyksiin.
Paljon oli myös niitä jotka tulivat katsomaan omin silmin miksi Lukkuhakaa kehutaan niin paljon. Teimme kyselyn päiväkävijöiden kesken ja saimme runsaan positiivisen palautteen mukana myös muutaman hyvän vinkin alueen edelleen kehittämiseksi. Palaan niihin sitten kun olemme ensin käsitelleet asian "virkaportaassa".
Alkanut syksy tuo uuden kiireisen ajan. Laskin että 17.stä viikonlopusta on 13:ssa jokin merkintä. Toki siinä on 5-6 omaakin treffiä. Saa sitten nähdä miten ensi vuonna aika jaetaan. Sehän on tarvittaessa vain priorisointikysymys. Hautausmaa on täynnä korvaamattomia miehiä. En siis niistä puhu, tämä on vain mielestäni hauskaa.