Petäjävedellä oli ihan tavallisia taloja, tehty tavallisille asukkaille. Tietenkin rakentajaperheen tarpeisiin ja heidän makunsa mukaan. Muutama kohde oli paikallisen rakennusliikkeen gryndaama.
Oikein sopiva aloituspaikka asuntomessujen alle. Alue oli kiva ja tontit isoja, joihin oli nyky tavan mukaan satsattu aika paljon. Hän joka hakee apua oman rakennuskohteensa eteenpäin viemiseen, löysi varmasti ajateltavaa ja kotiin viemisenä vihjeitä.
Jatloimme matkaa Valkeakoskelle, varsinaisille Asuntomessuille. Jäimme Tampereelle Härmälään yöksi. Paikasta sen verran että ei Lukkuhaan eikä monen muunkaan ns SFC -alueen tarvitse hävetä. Muuten oli suht koht siistiä, mutta roskiksia oli vähä, kaikki ylitäynnä ja roskia naakkojen levittäminä pitkin pihaa.
Oli kuultu että asuntomessun talot ovat enemmän normaalin kokoisia ja tietenkin rakennusalan lehdistä nähty asialle vahvistus.
Vanha totuus että suuri osa kävijöistä katselee verhoja ja tapetteja ja kritisoi makuasioita piti täälläkin paikkansa. Kylpytynnyreitä oli aika paljon molemmissa paikoissa. Infra saunaa en nähnyt missään. Ihan kaikissa kohteissa en tosin ehtinyt käymään.
Joidenkin messuvieraiden mukaan oli kardinaalivierhe kun samassa pesuhuoneessa oli sekä kylpyamme että suihkukaappi. Kosteusmittauksia ja kuntokartoituksia työkseni tehdessäni olen huomannut että niissä kohteissa on huomattavasti vähemmän vesivahinkoja joissa vesi johdetaan hallitusti viemäriin, roiskimatta pitkin seiniä.
Kotimatkalla arvioimme messujen olleen, tarkoitan siis kohteiden, paremmin suurelle yleisölle sopivia. Mika Kallion talo vajaan millin hintaisena oli iloinen poikkeus. Se oli todella upea ja hän joka pystyy mieltymyksensä täyttämään niin siitä vain. Kyllä se minullekin kelpaisi, joku vain maksaisi vielä ylläpidon.
Ensi viikonloppuna sitten Kokkolaan neljäksi yöksi vaunuun ja päivällä messuilla töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti